From Sweden - 3rd. Life goes...don't know where...

Näkymät vuoristolle

Elämä on kulkenut melkoisen tasaista tahtia Ruotsin puolella. Asiaa onneksi auttaa se, ettei ajattele kellon aikaa töissä, kun asiakkaat soittelevat pulmistaan ja ongelmistaan tietokoneidensa kanssa; kun kerran osittain puhelut voivat kestää sen pari minuuttia taikka sitten vajaan tunnin. 
Arkipäivät menevät melko sutjakkaasti, joko salilla käydessä taikka kävelyllä - eli elämäntyyliäkin tässä on vähän paranneltu jos jollain tavalla. Aluksi melkein kirosin, kun kävelyt ja sali hommat veivät liikaa aikaa, mutta kauheasti muutakaan ajanvietettä ei ole, niin helposti tuo korjaa läppärillä loppuillan elokuvien vahtaamisen - pelaamista kun tämä laite ei suosi.

Viikonlopuista puheenollen, toisin kuin Suomen puolella, tässä sitä on matkusteltu ja koettu enemmän - ja paremmin - eri kaupunkeja ja maastoa. Vaikka Porissa asuinkin sen ~7 vuotta, en kauheasti vaeltanut ympäriinsä ja tutkinut eri kulmia. Keskusta tuli käytyä lähes lävitse, vaikkakin ydinkeskustan länsipuoli on vielä hitusen vieras. 
Ruotsissa on käyty lävitse Ljusdal, sen vuoristoa ja järvi seutua, ja hitusen maalais seutuakin. Hudiksvallissa tuli käytyä serkun ja hänen veljensä kanssa tutkimassa; tuli siellä vähän shoppailtuakin; elektroniikkaa ulkoista kovelevyä varten ja parit paidatkin tuli vahingossa kassiin otettua. Tuli myös tutustuttua Intialaiseen ravintolaankin. Ravintoloista puheenollen, Ruotsista löytyy aika paljon eri kulttuurien/maiden omaavia ravintoloita (siltä osin kuin parissa kaupungissa on huomattu), maahanmuutto rikas maa kuin on. Kebab ravintoloiltakaan ei olla säästytty. 

Sundsvall kokonaisuudessaan

Eräänä viikonloppuna tuli päätettyä käydä Sundvallissa. Hämmäistyin sikäli - hyvällä tavalla - kuinka Porin kokoiselta kaupunki vaikutti ja silti vähän samankaltaisia katuja kuin Tampereella. Tähän on hankala sen enempää vertailuja heittää, kun molempia kaupunkeja olen niin vähän tutkinut. Sundsvall oli sikäli hauska hauska tutustua, kun sinä päivänä siellä sattui olemaan kahdenpyörän motoristi tapahtuma - keskustan puisto osuus oli aivan täynnä porukkaa. 

Sundsvall oli myöskin täynnä erilaisia kauppoja, sekä ravintoloita, joita oli parilla katuosuudella melkein joka nurkassa. Eräs risteys olikin jokseenkin huvittava, koska sen kahdessa kulmassa oli ravintola ja yhdessä kulmasssa pubi/baari.

Sundsvallin läpäisevä joki

Sundsvallin bussi "asema" oli kyllä melko hälyyttävä. Pikku seikkailun ja kaupunki ratsian jälkeen kun piti palata takaisin Hudiksvalliin ja sieltä Ljusdaliin, ei ollut aluksi selvää miltä laiturilta piti lähteä. Laitureilla oli ajat ja tiedot paikalliselle liikenteelle ja naapuri kyliin, mutta ei Hudiksvallista. Osa kuljettavistakaan ei tiennyt, erästä henkilöä lukuunottamatta, jota typeryyksissämme emme aluksi uskoneet. Ajankohta bussimatkallekaan ei ollut tarkka tieto, joka näkyi vasta parilla näytöllä 30-50min ennen lähtöä - ja ihaninta asiassa on se, että arkisin Sundsvallista Hudiksvalliin on n. 3 kiertoa: viimeisin bussi lähti 17.xx

Vaikka matkustus onkin ollut melkoisin jännittävä kokemus kaverilta, joka ei ole elämänsä aikana matkustellut juurikaan, on se silti ollut hieno kokemus. Ja onhan tämä ollut kokemuksia täynnä ollut reissu, alkaa tämä silti tuntua henkisesti jossain määrin - kun näin "vahingossa" sattuu ottamaan työn vastaan naapurimaasta.

From Sweden - 2nd. Damn these coins!

Pari viime viikonloppua mennyt turhan hyvin, koska ei ole huomannut kirjoitella ja töiden jälkeen ei jaksakaan tehdä kuin levätä, varsinkin kun "joutuu" kävelylle taikka salille serkun vetäessä mukaan. Noh, ei tuossa mitään huonoa ole, pikemminkin ihan hyvä, että päivät menevät nopeasti ohitse niin pääsee nauttimaan pikku levosta - elleivät sitten työkaverit keksi muita ajatuksia.

Tosiaan, Ruotsiin kun saavuin melko myöhään illalla, voisi melkein sanoa että alku yöstä, niin oli pientä jännitystä ilmassa omalta kohdalta. Työpaikalle päästyä ensimmäistä kertaa, huomasi kuinka siistinä pidetty paikka oli (varsinkin kun vertailee monia suomalaisia lehtimyyjien pisteitä...kaikki sekaisin/liian rentoina). Olin valehtematta hyvin yllättynyt tästä, mutta tähän myös liittyi työpaikan eräs osa omia sääntöjä, josta oltiin hyvin tarkkoja. Tästä huolimatta hyvin rento ilmapiiri, josta pidin erityisen paljon.

Parisen viikkoa töissä menikin ihan koulutuksissa, jotta tietäisin perusasioita eri ohjelmien käytöstä ja muutenkin käytännöistä. Tämä tosin ei estänyt sitä, että unohdin lähes kaiken ensimmäisillä soitoillani - onneksi oli apuri paikalla katsomassa, etten tehnyt mitään liian typerää. Viikon päästä pääsinkin vauhtiin hommissa, vaikka virheitä tuli aika liuta, joista sain tietää vasta hieman myöhemmin. 

Talouspuoli olihin hitusen hankalempi. Periaatteessa sain hieman apua töistä, mutta tämä tuli hieman myöhään ja asioiden hoitaminen kaupungin puolelta meni liian myöhäiseksi. Onneksi sain pankki-tilin jonka avulla pystyin siirtämään rahaa kaverin tilille ja hän nosti rahat automaatista: on se hienoa, kun paikallinen pankki on täysin luopunut fyysisesti rahan nostamisen itse pankissa. Talous on nyt kohdillaan, mutta vieläkin odotellaan itse pankki korttia...s**tanan Nordea...!

Piru näitä kolikoita!

Rahoista puheenollen, muistan kun Porissa yhdelle hyvälle kaverille kirosin pikku kolikoita: pääset Ruotsiin, niin takuulla kiroat vielä enemmän. Käteisellä kun ollaan liikenteessä, niin taatusti saat 1 tai 5 kruunun kolikoita, taikka ihan senttejä. Niitä on kertynyt melkoinen kasa jo. Vaikka Ruotsin kaupoissa on käytössä erittäin hieno automaatio, että tiputtelet kolikoita erääseen laitteeseen kassassa, niin tämä laskee ne automaattisesti, ja pystyt pienentämään summaa mahdollisesti pankkikortilla maksaessa, ettei tarvitse myyjän käteen isoa pussia antaa varovaisesti.

From Sweden - 1st. But why...

Nyt on sitten kuukausi vietetty Ruotsin puolella. Sikäli mikään erikoinen tapaus, mutta kun ei ole tullut matkusteltua muutenkaan, ja vieläpä siten että eri paikat ja ihmiset jäisivät jollain tapaa mieleen. 

Miksi juuri Ruotsiin? Asia on niinkin ikävän yksinkertainen kuin työ. Veljeni oli jo ehdottanut työhakua jo pariin otteeseen maasta, jossa hän on tehnyt hommia jo kolmisen vuotta. Ensin tietenkin annoin hyvin jyrkän "En helvetissä" ilmaisun, koska en pitänyt ideasta, että olisin tekemässä töitä josta en kovin paljoa välittäisi ja vieläpä maassa, joka vielä vähemmän innostaisi. Vuosi tai pari tämän jälkeen tilanne näytti kuitenkin siltä, että ehkä olisi ihan kiva idea lähteä töihin toiseen maahan, vähintäänkin se näyttää hyvältä ansioluettelossa jos missään. 

Noh, päätin sitten laittaa hakemusta Ruotsiin ja sain yhteydenoton rekrytoijalta. Hän kyseli kaikki perus asiat ja kertoi ottavansa yhteyttä vielä lähipäivinä. Jouduin tekemään pari testiä verkossa ja sain uuden yhdeyden oton, tällä kertaa haastattelua varten, n. tunti englanniksi Skypen kautta. Kohtuu hyvin se haastattelukin meni, vaikka alkoi jälkikäteen harmittamaan pienet virheet puheessa. Seuraavaksi teinkin parin päivän päästä toisen haastattelun ja myöhemmin tuli ilmoitusta, että allekirjoittaja haluttaisiin Ruotsiin. Pari päivää asiaa maistelin asiaa ja sitten pitikin jo hoidella asioita alta pois. Tavarat laukkuihin ja hyvästelyt huoneistolle, jossa kerkesinkin asumaan sen 7 vuotta. 

Onneksi Ljusdal, jossa tuleva työpaikka on, tuli tutustuttua tarkemmin 3 vuotta aiemmin, kun rahtasin isän kanssa veljen tavaroita Ruotsiin, silloin kun hän sai isomman ja paremmin vuokra asunnon paikan päältä. Huvittavaa oli se, että se kerta antoi ikään kuin pisteen i:n päälle, etten itse haluaisi asua Ruotsissa, edes töiden takia - ja mitäs nyt teenkään.

Paikan päälle päästyä 4 tunnin ajon jälkeen hyvin myöhään illalla, väsähtäneenä, olikin jo aika nukkua tulevaa ensimmäistä päivää varten. 

Video Games Awards...jep

Kamerat heiluvat pitkin poikin studiolla, välkkyvät valot, naama kamera DJ kopissa, tunnettuja näyttelijöitä - ja pari(?) ääninäyttelijää - puhumassa peleistä tai jostain muusta...jos en kuulisi puhetta peleistä ja isolla kankaalla pyörisi peli trailereiden kanssa/sijaan muuta krääsää, voisi helposti kyseistä VGA gaalaa epäillä "pikku budjetin" Emmy gaalaksi.

Tosiaan, Spike on viime vuosina pitänyt vuosittain muiden vastaavien gaalojen kanssa vuosittaista VGA gaalaa, jossa palkittiin vuoden parhaat pelit ja esiteltiin samalla tulevia pelejä - pienessä tai suuressa mittakaavassa. Tämän vuoden (en muista tarkkaan miten viime vuoden gaala pidettiin) gaalassa oli kyllä budjettiä enemmän kuin aiemmissa, kun kerran Hollywood luokan näyttelijöitä tuodaan lavalle kertomaan seuraava palkinto ja palkinnon saaja.

Allekirjoittaneen kohdalla tuntuu hienolta, että videopelit, kehittäjät ja muut ihmiset jotka ovat olleet mukana tekemässä viihdettä pelaajille, saavat enemmän huomiota, mutta onko se loppujen lopuksi hyvää huomiota vaiko huonoa? Vuosia sitten kuin näin ensimmäisen tai toisen gaalan elämäni aikana, tämä oli ehdottomasti yksi suosimiani gaaloja sen yksinkertaisuuden ansiosta, eikä taustalla ollut ketään kuulua DJ:tä soittamassa väliaika biisiään.

Jacksonin juonto oli
paikotellen hyvää

Gaala ei tällä kertaa ikävästi ollu yksinkertainen vaan vaikutti jotenkin olevan vain niin teennäinen, kaikki vedettiin turhan skriptin takaa, kuten moni muukin gaala. Samuel L. Jacksonin juonon sikäli ymmärrän, koska on hän usemminkin ollut juontamassa. Mutta heti kun näin mm. Jessica Alban lavalla, tunnelma meni heti matalaksi, varsinkin sen jälkeen kun sattui kommentoimaan paikalla ollutta yleisöä. Ja mitä ihmettä Ozzy Osbournen poika teki ruudun äärellä kertoessaan jotain tarinaa ja seuraavaa palkintoa...

Ja niille jotka eivät nähneet tätä livenä, niin mainoksien täytteinen video (en tiedä oliko mainoksia tai muuta turhaketta liven aikana) Spiken sivuilla on paljon pahempi, varsinkin jos mainos sattuu olemaan SE SAMA H**VETIN pätkä, jonka näet videon aikana varmaan reilusti yli kymmenen kertaa...tulin saaneeksi yliannostuksen Tom Cruisen mahdollisesta huonosta ex-sotilas elokuvasta...

Onneksi gaalassa oli jotain hyvääkin, kuten loistavien pelien palkitseminen ja peli musiikki, joita oli soittamassa orkesterit jotka olivat mukana pelin teossa...ja muuta hienoa en sitten saa irti. Mielenkiintoisinta tietysti oli traileri The Phantom Pain nimellä kulkevasta "pelistä", jota on pitkin peli foorumeita ja yleensäkin verkkoa spekuloitu jotenkin liittyvän uuteen Metal Gear Solid:in, jota allekirjoittanutkin on hieman ihmeskellyt ja naureskellut, kuinka pitkälle fanit ovat menneet saadakseen vastauksia omiin kysymyksiinsä.

Movies: Sukiyaki Western Django (Blu-ray)

Mitä saadaan kun yhdistetään lännen leffat, japanin kulttuuria ja Tarantino? En kyllä haluaisi myöntää, mutta Sukiyaki Western Django. Ei sillä että jollain edellä mainituista olisi toistensa kanssa ristiriitaa, mutta viime vuosina nimi Tarantino nimenä eri tuotannoissa saa jotenkin karvat pystyyn. Tarantino on toki lahjakas ohjaaja ja mielikuvitusta herralta riittää, mutta häntä EI saisi päästää kameran toisen puolen kovin usein, jos ollenkaan.

Sukiyaki Western Django perustuu pikku kylään, jota "ylläpitää" löyhästi kaksi pientä klaania, jotka eivät kauheasti pidä toisistaan, mutta eivät teekään mitään toisilleen - kunnes eräs vieras lännenleffoista tuttuun tetsoniin ja vanhankunnon pitkään takkiin mies saapuu kylään, mielessään ei niinkään vähäisessä määrin kosto. Eri klaanien puoleen kääntymisen puhumisen ja vähäisen määrän asukkaiden kertomuksien jälkeen kosto reissu ei menekään ihan toivotunlaisesti...

Elokuva ei tosiaan ole huono, mutta ei myöskään parhaasta päästä, vaikka elokuva tarjoaakin kohtuullista ja perinteista japanilaista - koston myöteistä - tarinaa. Japanilaisittain elokuvassa myös riittää huumoria, runsain "paskan" jauhamisen lisäksi myös tilanne komiikkaa. Näyttelijät ovat aikalailla keskivertoa, mitä nyt paria harvinaista hyvää tapausta lukuunottamatta.

Erikoistehosteisiin on selvästi laitettu aikaa ja varaa, joka näkyy tuotoksen laadusta, puhumattakaan puvustuksesta, joka on myös erittäin loppuun asti mietitty. Kaikki siis loksahtavat aika hyvin paikalleen...

Ja sitten tapahtui Tarantino: kuten aiemmin mainitsin, kaveria ei tosiaan saisi päästää kameran toiselle puolelle. Tarantino osaa kieltämättä vuorosanansa ja olla kuin roolihahmonsa, mutta tällä kertaa hänellä ei ollut mitään varsinaista roolihahmoa - älkää vain erehtykö alun ensimmäisiin minuutteihin (IMDB kertoo hahmon nimeksi Piringo)! En sitten tiedä, onko hän antanut joitain ohjeita ohjaajalle taikka kirjoittajille, mutta allekirjoittaneelle tämä tuntuu. Tästä syystä myös laitan Tarantinon piikkiin sen, että näyttelijät puhuvat elokuvan aikana englantia...oi kyllä. Toki onhan heidän englanninkieli jokseenkin sujuvaa, vaikkakin osa tekstistä menee ohitse, jos stereoiden ääni ei ole tarpeeksi korkealla tai jos sattuu olemaan taustahälinää. On tosin pakko myöntää, että paikoitellen englanninkielen käyttö on hämärästi sopivaa, mutta vain harvoissa kohtauksissa - kuten parissa sanaleikissä.

Elokuvassa kuitenkin aivan huippua tekee Teruyuki Kagawa sheriffinä, jolla sattuu olemaan yksi ylimääräinen persoona ja tietenkin loppu taistelukohtaus ja Kôichi Satôn sarjatuliase -kohtauksellaan.

Suosittelen lämmöllä hyvän lännen- ja japanilaiselokuvien ystäville!

Movies: Altered (Netflix)

Netflix - Pilvipalvelu joka tarjoaa tv-sarjoja ja elokuvia, mikäs sen hienompi värkki. Vaikka vastaavat palvelut ovat aina olleet hieman epäilyttäviä omasta mielestä, niin oli pakko kokeilla toimivuutta kun tuli huomattua naamakirjassa parin kaverin pitävän/käyttävän sitä. Onneksi Netflix tarjoaa kuukauden kokeilu jakson (normaalisti 7.99€ kuulta). 

Ainakin aluksi on sanottava, että katsojan kannalta palvelu on rakentanut suositukset kohtuu hyvin, sen jälkeen kun katsoja on vastannut kyselyyn, et mistä hän voisi pitää. Koska itse olen scifin ja kauhun suuri ystävä, niin itselle moinen oli aika helppo.

Mutta Netflix sikseen. Koska allekirjoittaneella oli (ja on yhä edelleen) mitään sanomaton fiilis, ajattelin tarkistaa pavelun toimivuuden streamauksen kannalta ja ajattelin katsoa Altered -leffan.

Vuonna 2006 tehty teos kertoo muutamasta kaveruksesta, joille tapahtui nuorempina jotain pahempaa, jonka seurauksena he pyrkivät metsästämään sen, joka sen aiheutti. Kaapattuaan erään olion, jolla on ollut jotain tekemistä tapahtuneen kanssa, kaverukset vievät tämän erään kaverin hoidettavaksi, joka tietää kaikesta hieman enemmän kuin kuvittelisi ja tämän seurauksena alkaakin hengissä selviytyminen.

Elokuva on enemmän scifiä kuin kauhua, ja kyllä jossain jotain jännityksen elementtejä näyttäisi pulpahtavan esiin, vaikka osittain melkoisen kliseisin tavoin. Näyttelijät tekevät melko keskinkertaisen suorituksen, paitsi itse päähenkilö, jolla näyttäisi olevan hieman enemmän kokemusta alalta. Ainoa hahmo johon allekirjoittanut ei pystynyt samaistumaan, oli elokuvan ainoa nais näyttelijä, joka todennäköisesti sattuu olemaan mukana tuomassa silmä ruokaa, muuten suoritus häneltä lopahtaa jo siinä kun hänet näkee. Muut näyttelijä toverit tekevät paikka paikoin ihan kohtuu suorituksia ja osin myös "ööö...mitäh?!" suorituksia. Teokselle on kuitenkin annettava propsit erikoisefekteistä. 

Exp - Drinks: Nektar & Pivovar Herold

Nyt kun vielä Heroldin maku pysyy jokseenkin muistissa, olisi paree kirjoittaa edes jotain.

Bosnia ja Tsekki, kaksi maata joista molemmista tulee hyvää juomaa. Toisin kuin Tsekki, Bosnia ei ole yhtä tunnettu hemmetin hyvän oluen tuottajana - ainakaan allekirjoittanut ei ole huomannut vastaavaa, mutta jos näin ei ole, niin pitääpi moinen korjata mahdollisimman pian - niin ei uskoisi, että sieltä päin tulisi mitään juomisen arvoista - suuret pahoittelut niille jotka pitävät maan tuotteista.

Nektar 4,5%, 500ml
Kotoisin: Bosnia and Herzegovina

Panimo: Banjalucka Pivara (Banjaluka brewery)

Vaikka en olekaan pahemmin nähnyt, jos ollenkaan, Bosniasta tulevaa olutta (voi olla että hyllyssä on pullo jos pari, mutta muistikuva ei anna periksi), niin Nektar on ihan juotavaa. Aluksi siitä ei meinaa millään saada makua ulos, jos suoraan jääkaapista pullon ottaa, mutta muutaman hörpyn jälkeen toivoisi, että saisi enemmän makua irti kuin olisi toivonut. Tosiaan, Nektar lähentelee premium laagereita, vaikka hitusen tumman oluen makuakin löytyy, mutta juuri ja juuri. Olut on hyvin mieto, mutta paaaaaljon parempi kuin amerikkalainen Budweiser, se on lyömättäkin selvä! Hieman yrttinen maku, ehkä jokseenkin tamminen, mutta tästä en pane päätäni pantiksi, ehkä mietin liikaa juodessani...saatte luvan läppäistä...

Pivovar Herold 5,0%, 330ml

Kotoisin: Tsekki

Panimo: Pivovar Herold Březnice

Nyt kun tosiaan vielä muistan jotain Heroldista, joka sattui olemaan Alkosta loppuva tuote, joka sattui myös menemään kurkusta alas ilman kunnon maistelua. Maku kuitenkin lähentelee Taj Mahalia, ilman tietenkin makurikasta maailmaa. Heroldista löytyy myös hitusen kitkeryyttä, mikä oli melkoinen yllätys allekirjoittaneelle. Muuten melko premium laager tyyppinen olut on kyseessä.

Molemmat oluet eivät sovi ruokapöytään, ellei satu tekemään jotain, jossa lievästi kitkerä Herold voisi toimia. Valitettavasti Heroldia ei todennäköisesti saa mistään, mutta jos sattuu saamaan käsiinsä tai saa lahjana, suosittelen kokeilemaan. Nektar...en uskoisi toimivan mitenkään minkään kanssa, paitsi hyvin juovuksissa. Hinta ehkä hieman ylihinnoilteltu makunsa takia. Ei kovin hääviä tavaraa, mutta reilusti parempaa kuin Budweiser, josta pointsit...

Movies: Helldriver (DVD)

Eräistä (ellei jopa ainoa) pisimmistä Nishimuran elokuvista, jotka yleensä kestävät siinä vajaa puolitoista tuntia, Helldriverin kesto lähenee jo lähes kahta tuntia. Elokuvan alun "esinäytöskin" kestää huomattavasti pidempään kuin monen muun teos ja saattaa myös mennä monen katsojankin mielestä ylilyönniksi.

Teko veren käyttöä ei olla tuttuun tapaan säästetty yhtään, eikä myöskään sisäelimien silpomista sekä niiden epämääräistä hyväksi käyttöä. Eroottista puoltakaan ei olla unohdettu, vaikka vähäistä rintojen paljastusta enempää ei näytetäkään, hyvin pienestä "tanko tanssista" puhumattakaan.

Juonesta voi sikäli olla hankala päästä kiinni aluksi, koska esinäytös ensimmäisten 5 minuutin jälkeen pitkittää kerrontaa ja voi antaa muutenkin aluksi hieman vääristävää kuvaa tulevasta.

Spoilereita! 
Meteori jonka pitäisi iskeytyä maahan, ei varsinaisesti näytetä taikka kerrota, että osuuko tämä pelkästään elokuvan varsinaiseen "pahikseen" vaiko lävistääkö (Tämän tytär sattuu olemaan elokuvan moottorisaha-katana sankari, joka haluaa koston isänsä julmasta syömisestä)? Tälle kun "kasvaa" taikka nousee selän takaa jokin eliö, joka ohjailee kyseisestä hahmoa. Pientä pilkunviilausta, mutta pakko mikä pakko...

Tosiaan, meteori iskun jälkeen tästä nousee jonkin sortin musta-tuhka-pilvi, joka muuttaa jokaisen ihmisen zombiksi, jotka hengittävät tätä tuhkaa. Varsinaisen meikin lisäksi zombin erottaa hyvin hämärästä ja typerästä, otsasta kohoavasta Y-muotoisesta sarvesta. Sarvi sisältää jotain aineita, joita pidetään huumaavana jota nauttimalla todennäköisemmin räjähtää pää (kielto on ymmärrettävää, mutta miksi helvetissä sitä pitää silti nauttia, ellei sitten halua lyhyttä elämänkiertoa).

Pienen poliittisen säädön jälkeen päätetään laittaa ne henkilöt pääpahiksen kimppuun (joka ohjaa jollain tavalla muita zombeja), jotka todennäköisemmin ovat saaneet tartunnan (kieltäytyminen tarkoittaa välitöntä kuolemaa). Jos he tuhoavat ohjaavan pää-zombin, he voittavat vapauden. Tästä alkaa pitkä, spesiaali efekteistä pursuavaa seikkailua. 

Näistä huolimatta, elokuva on erittäin viihdyttävä ja huvittava, mutta valitettavasti ei yllä parhaimpien joukkoon, vaan yrittää liikaa. Suosittelen elokuvan vuokraamista ja eritoten ostamista, jos hämärät japanilaiset elokuvat iskevät, kuten b-luokan tavara ja kauhu elokuvat - tai sitten haluatte vain laajentaa näkökulmianne, johon tokean: good luck!

Seuraavaksi: Samurai Princess

Movies: The Expendables 2 (Theater)

Taas on jäänyt elokuvateatteri käynnit vähemmälle, mutta siitä saa syyttää kylläkin huonoa tarjontaa. Tai sitten omaa kriittistä päätä, mihin ei vain mene kaikki sonta mitä valtavirrassa kulkee...toisaalta, pahemminkin asiat voisivat olla.

The Expendables oli julkaisu vuotena ihan kiva toiminta pätkä, varsinkin kun miettii sitä seikkaa, että kuvioissa liikkui toimintatähtien parhaimmistoa, muutamien minuuttien vieras esiintymisistä itse pääkastin toimintaan. Hahmot olivat melko hyvin tehty, paitsi tietenkin pahisten roolit olivat hitusen heikot, johtunee ehkä vähäisestä määrästä kamera ajasta. Ainoa asia mikä harmitti, oli Jet Lin vähäinen  määrä kamppailulajien käytössä.

Kakkos-osaa paranneltiin jonkin verta näyttelijä kaartin kasvattamisella, mm. Norris ja Van Damme, mutta antamalla myös Schwarzenegger ja Willis saivat paremmat roolit ja tietenkin toimintaa. Jet Li kamppailua nähtiin hieman enemmän, mutta hänen roolitus jäi turhan lyhyeksi - jos hän ei halunnut pidempää roolia, taikka aika jäi lyhyeksi muiden elokuvien osilta?

Tosiaan, kuten elokuvan jälkeenkin itselleni toistan, kyseistä tuotantoa EI kannata katsoa kritiikki mielessä, koska mielenkiinto katoaisi minuuteissa ja elokuvasta löytäisi vaikka millä mitalla tavaraa, jolle heristää sormea. Tämä kannattaa katsoa puhtaasti "aivot narikkaan" meiningillä.

Voi sisältää spoilereita!

Elokuva alkaa siis samalla tavalla kuin ensimmäinenkin, paitsi että tällä kertaa ollaan pelastamassa tärkeä henkilö, toisin kuin ensimmäisessä kaapatun laivan pahis porukan siiviili panttivangit. Kakkos-osassa, myös pako on pienessä roolissa, jossa nähdään alkuunsa uusi kasvo Expendables porukassa, nuori ex-militaristi tarkka-ampuja (ainoa rakastettavaa hahmossa oli hänen Barrett kiväärinsä, joka tuli todennäköisesti Stallosen Rambo 4 elokuvasta, kuten voisi kuvitella eräästä tulikohtaus kohtauksesta). Ikävä kyllä omalta kohdalta yksi traileri pahoinpiteli ajatuksiani eräällä lauseella, joka saman tien kertoi nuorukaisen kohtalon.

Loppu meneekin sitten pahisten kiinnisaamisessa ja koston saamisessa, ja tietysti omalta kohdalta joka 5minuutin välein Schwarzeneggerin, Willisin ja Stallosen tunnetuimpien elokuvien tunnetuimpien one-linerien lateluksi, osittain myös pieneksi nälvimiseksi.

Lopuksi

Kuten aiemmin totesin, elokuva kannattaa katsoa puhtaana kasari toimintana. Elokuvasta lähtee muuten mieli, jos vähänkin ajattelee, että tuon ja tämän olisi voinut tehdä toisin, taikka "ei näin!". Kuten ykkös-osassa, myös kakkosen lopussa toiminta ei jää missään nimessä vähälle ja nimekkäät tähdet saavat kiitettävän osan omasta roolistaan. Teoksessa on omasta mielestäni pieni miinus, mikä ei onneksi liity juoneen tai mihinkään, mitä voisi kuvitella allekirjoittaneelta saada irti: aivan liikaa kohtauksia, jotka eivät pidä mielenkiintoa tarpeeksi kiinni taikka jännitystä tasaisena. Ja tietenkin turhia kohtauksia, jotka olisi voinut täyttää niillä kohtauksilla, mitä itse olisin odottanut näkeväni.

Olisin antanut täydet pisteet, mutta tasaisen jännityksen puute ja liialliset one-linerien käyttö jättivät kuitenkin harmillisesti jäljet, jonka ansiosta itse antaisin neljä viidestä.

Saa katsoa, jos Stallonen jaksaa vielä kolmos-osan tehdä...

Movies: Yleiskatsaus: Nishimura ja Iguchi

B-luokan kauhu elokuvia on mukava katsella tiettyyn pisteeseen asti. Älkää toki lukeko edellistä lausetta väärin, pidän kauhu elokuvista, sekä valtavirran, b-luokan että tuntemattomista. Mutta tietyillä tavoin b-luokan elokuvat voivat myös mennä hieman liian pitkälle, joko efektien käytössä taikka juonessa. Sain huomata tämän katsoessa erästä japanilaista kauhu/gore elokuvaa, Helldriver. Erikoisefektit ovat kyseisessä nimikkeessä erittäin huvittavia, erinomaisia tietyissä piirteissään ja tietysti mielenkiintoisia (mihin mielikuvitus pystyykään...). Mutta joissain kohtauksissa osa efekteistä on niinkin pitkälle vedetty, että omaltakin kohdalta pitää lähes tulkoon läpsäyttää otsalle ja pudistella päätään.

Helldriverin zombit sarvineen

Sen jälkeen kun näin joskus muinoin Noboru Iguchin Machine Girl b-kauhu elokuvan, jostain syystä innostuin etsimään lisää kyseisen ohjaajan tekeleitä. Omaksi "huonoksi" onneksi sain huomata, ettei Iguchilta ole kuin pari hassua elokuvaa tullut tuotannosta eurooppaan ja aikuisviihde puolelta sitäkin enemmän (ei tosin euroopan puolella, ei kyllä EU:n lait antaisi periksi moiselle tavaralle). Onneksi kuitenkin törmäsin erään toisen herran b-kauhuun; Yoshihiro Nishimura. Molemmat herrat ovat tehneet toistensa kanssa yhteistyötä ja myös muiden ohjaajien kanssa vastaavien elokuvien parissa, tosin en tiedä päteekö sama myös aikuisviihdepuolelle, mutta uskoisin etten ole pahasti väärässä jos väittäisin, että yhteistyötä on tehty myös aikuisviihteessäkin.


Tosiaan omaksi iloksi ja onneksi pienellä ja helpolla etsimisellä (varsinkin kun paikallinen tavaratalon viihdepuoli jostain hassusta syystä on tuonut hyllylleen b-kauhua) huomasin Iguchin ohjaamia elokuvia, joita pystyy ostamaan jopa euroopan puolelta verkkokaupoista, mikä on tietenkin ohjaajalle se ihanin asia, kuten myös allekirjoittaneelle, että tuotanto yleistyy maailmanlaajuisesti, vaikkakin pienissä ryhmissä, mutta voihan näillä muidenkin mieliä tuhota "vahingossa".


Muutamia suomesta saatavilla olevia elokuvia (Ohjannut Iguchi):

• Mutant Girls Squad 
• RoboGeisha 
• The Machine Girl 

Muitakin Iguchin tekeleitä varmasti saa Suomen puolelta, mutta niitä joutunee todennäköisemmin tilaamaan erikoisliikkeistä taikka sitten suoraan Iso-Britanniasta. Sama pätee myös Nishimuran elokuvilla.


Lisää suomesta saatavilla olevia elokuvia (Ohjannut Nishimura):

• Helldriver
• Mutant Girls Squad 
• Vampire Girl vs. Frankenstein Girl 
• Tokyo Gore Police

Nishimuralta on ikävä kyllä hyvin vähän ohjattuja nimikkeitä, mutta herra onkin enemmän tunnettu erikois efekteistään ja se kyllä näkyy elokuvia katsellessa.


Yllä mainitut eivät tosiaan ole pikku väelle tarkoitettu, ei vain vähästä - vaan suuremmasta - määrästä epäilyttävästä sisällöstä. Materiaali saattaa muutenkin olla melko mautonta joidenkin, lähes kaikkien niiden mielestä jotka eivät juuri pidä kauhusta. Mutta nämä elokuvat kuten monet muut b-luokan tavara ovatkin yleensä "harrastajien" mieleen. 


Taidankin seuraavaksi mennä työstämään Helldriverin koostetta mini arvosteluineen, jonka jälkeen pitäisi kirjoittaa jotain Samurai Princess nimikkeestä, jonka ohjannut Kengo Kaji on ollut vain Tokyo Gore Policen parissa eräänä kirjoittajana. Pieneltä porukalta saa kuin saakin kaikkea ylös ja esiin, kun kaikilla kulkee ajatukset ja mielikuvitukset niin hyvin samaan suuntaan, joista allekirjoittanut pitää ja kiittää!