From Sweden - 3rd. Life goes...don't know where...

Näkymät vuoristolle

Elämä on kulkenut melkoisen tasaista tahtia Ruotsin puolella. Asiaa onneksi auttaa se, ettei ajattele kellon aikaa töissä, kun asiakkaat soittelevat pulmistaan ja ongelmistaan tietokoneidensa kanssa; kun kerran osittain puhelut voivat kestää sen pari minuuttia taikka sitten vajaan tunnin. 
Arkipäivät menevät melko sutjakkaasti, joko salilla käydessä taikka kävelyllä - eli elämäntyyliäkin tässä on vähän paranneltu jos jollain tavalla. Aluksi melkein kirosin, kun kävelyt ja sali hommat veivät liikaa aikaa, mutta kauheasti muutakaan ajanvietettä ei ole, niin helposti tuo korjaa läppärillä loppuillan elokuvien vahtaamisen - pelaamista kun tämä laite ei suosi.

Viikonlopuista puheenollen, toisin kuin Suomen puolella, tässä sitä on matkusteltu ja koettu enemmän - ja paremmin - eri kaupunkeja ja maastoa. Vaikka Porissa asuinkin sen ~7 vuotta, en kauheasti vaeltanut ympäriinsä ja tutkinut eri kulmia. Keskusta tuli käytyä lähes lävitse, vaikkakin ydinkeskustan länsipuoli on vielä hitusen vieras. 
Ruotsissa on käyty lävitse Ljusdal, sen vuoristoa ja järvi seutua, ja hitusen maalais seutuakin. Hudiksvallissa tuli käytyä serkun ja hänen veljensä kanssa tutkimassa; tuli siellä vähän shoppailtuakin; elektroniikkaa ulkoista kovelevyä varten ja parit paidatkin tuli vahingossa kassiin otettua. Tuli myös tutustuttua Intialaiseen ravintolaankin. Ravintoloista puheenollen, Ruotsista löytyy aika paljon eri kulttuurien/maiden omaavia ravintoloita (siltä osin kuin parissa kaupungissa on huomattu), maahanmuutto rikas maa kuin on. Kebab ravintoloiltakaan ei olla säästytty. 

Sundsvall kokonaisuudessaan

Eräänä viikonloppuna tuli päätettyä käydä Sundvallissa. Hämmäistyin sikäli - hyvällä tavalla - kuinka Porin kokoiselta kaupunki vaikutti ja silti vähän samankaltaisia katuja kuin Tampereella. Tähän on hankala sen enempää vertailuja heittää, kun molempia kaupunkeja olen niin vähän tutkinut. Sundsvall oli sikäli hauska hauska tutustua, kun sinä päivänä siellä sattui olemaan kahdenpyörän motoristi tapahtuma - keskustan puisto osuus oli aivan täynnä porukkaa. 

Sundsvall oli myöskin täynnä erilaisia kauppoja, sekä ravintoloita, joita oli parilla katuosuudella melkein joka nurkassa. Eräs risteys olikin jokseenkin huvittava, koska sen kahdessa kulmassa oli ravintola ja yhdessä kulmasssa pubi/baari.

Sundsvallin läpäisevä joki

Sundsvallin bussi "asema" oli kyllä melko hälyyttävä. Pikku seikkailun ja kaupunki ratsian jälkeen kun piti palata takaisin Hudiksvalliin ja sieltä Ljusdaliin, ei ollut aluksi selvää miltä laiturilta piti lähteä. Laitureilla oli ajat ja tiedot paikalliselle liikenteelle ja naapuri kyliin, mutta ei Hudiksvallista. Osa kuljettavistakaan ei tiennyt, erästä henkilöä lukuunottamatta, jota typeryyksissämme emme aluksi uskoneet. Ajankohta bussimatkallekaan ei ollut tarkka tieto, joka näkyi vasta parilla näytöllä 30-50min ennen lähtöä - ja ihaninta asiassa on se, että arkisin Sundsvallista Hudiksvalliin on n. 3 kiertoa: viimeisin bussi lähti 17.xx

Vaikka matkustus onkin ollut melkoisin jännittävä kokemus kaverilta, joka ei ole elämänsä aikana matkustellut juurikaan, on se silti ollut hieno kokemus. Ja onhan tämä ollut kokemuksia täynnä ollut reissu, alkaa tämä silti tuntua henkisesti jossain määrin - kun näin "vahingossa" sattuu ottamaan työn vastaan naapurimaasta.

From Sweden - 2nd. Damn these coins!

Pari viime viikonloppua mennyt turhan hyvin, koska ei ole huomannut kirjoitella ja töiden jälkeen ei jaksakaan tehdä kuin levätä, varsinkin kun "joutuu" kävelylle taikka salille serkun vetäessä mukaan. Noh, ei tuossa mitään huonoa ole, pikemminkin ihan hyvä, että päivät menevät nopeasti ohitse niin pääsee nauttimaan pikku levosta - elleivät sitten työkaverit keksi muita ajatuksia.

Tosiaan, Ruotsiin kun saavuin melko myöhään illalla, voisi melkein sanoa että alku yöstä, niin oli pientä jännitystä ilmassa omalta kohdalta. Työpaikalle päästyä ensimmäistä kertaa, huomasi kuinka siistinä pidetty paikka oli (varsinkin kun vertailee monia suomalaisia lehtimyyjien pisteitä...kaikki sekaisin/liian rentoina). Olin valehtematta hyvin yllättynyt tästä, mutta tähän myös liittyi työpaikan eräs osa omia sääntöjä, josta oltiin hyvin tarkkoja. Tästä huolimatta hyvin rento ilmapiiri, josta pidin erityisen paljon.

Parisen viikkoa töissä menikin ihan koulutuksissa, jotta tietäisin perusasioita eri ohjelmien käytöstä ja muutenkin käytännöistä. Tämä tosin ei estänyt sitä, että unohdin lähes kaiken ensimmäisillä soitoillani - onneksi oli apuri paikalla katsomassa, etten tehnyt mitään liian typerää. Viikon päästä pääsinkin vauhtiin hommissa, vaikka virheitä tuli aika liuta, joista sain tietää vasta hieman myöhemmin. 

Talouspuoli olihin hitusen hankalempi. Periaatteessa sain hieman apua töistä, mutta tämä tuli hieman myöhään ja asioiden hoitaminen kaupungin puolelta meni liian myöhäiseksi. Onneksi sain pankki-tilin jonka avulla pystyin siirtämään rahaa kaverin tilille ja hän nosti rahat automaatista: on se hienoa, kun paikallinen pankki on täysin luopunut fyysisesti rahan nostamisen itse pankissa. Talous on nyt kohdillaan, mutta vieläkin odotellaan itse pankki korttia...s**tanan Nordea...!

Piru näitä kolikoita!

Rahoista puheenollen, muistan kun Porissa yhdelle hyvälle kaverille kirosin pikku kolikoita: pääset Ruotsiin, niin takuulla kiroat vielä enemmän. Käteisellä kun ollaan liikenteessä, niin taatusti saat 1 tai 5 kruunun kolikoita, taikka ihan senttejä. Niitä on kertynyt melkoinen kasa jo. Vaikka Ruotsin kaupoissa on käytössä erittäin hieno automaatio, että tiputtelet kolikoita erääseen laitteeseen kassassa, niin tämä laskee ne automaattisesti, ja pystyt pienentämään summaa mahdollisesti pankkikortilla maksaessa, ettei tarvitse myyjän käteen isoa pussia antaa varovaisesti.

From Sweden - 1st. But why...

Nyt on sitten kuukausi vietetty Ruotsin puolella. Sikäli mikään erikoinen tapaus, mutta kun ei ole tullut matkusteltua muutenkaan, ja vieläpä siten että eri paikat ja ihmiset jäisivät jollain tapaa mieleen. 

Miksi juuri Ruotsiin? Asia on niinkin ikävän yksinkertainen kuin työ. Veljeni oli jo ehdottanut työhakua jo pariin otteeseen maasta, jossa hän on tehnyt hommia jo kolmisen vuotta. Ensin tietenkin annoin hyvin jyrkän "En helvetissä" ilmaisun, koska en pitänyt ideasta, että olisin tekemässä töitä josta en kovin paljoa välittäisi ja vieläpä maassa, joka vielä vähemmän innostaisi. Vuosi tai pari tämän jälkeen tilanne näytti kuitenkin siltä, että ehkä olisi ihan kiva idea lähteä töihin toiseen maahan, vähintäänkin se näyttää hyvältä ansioluettelossa jos missään. 

Noh, päätin sitten laittaa hakemusta Ruotsiin ja sain yhteydenoton rekrytoijalta. Hän kyseli kaikki perus asiat ja kertoi ottavansa yhteyttä vielä lähipäivinä. Jouduin tekemään pari testiä verkossa ja sain uuden yhdeyden oton, tällä kertaa haastattelua varten, n. tunti englanniksi Skypen kautta. Kohtuu hyvin se haastattelukin meni, vaikka alkoi jälkikäteen harmittamaan pienet virheet puheessa. Seuraavaksi teinkin parin päivän päästä toisen haastattelun ja myöhemmin tuli ilmoitusta, että allekirjoittaja haluttaisiin Ruotsiin. Pari päivää asiaa maistelin asiaa ja sitten pitikin jo hoidella asioita alta pois. Tavarat laukkuihin ja hyvästelyt huoneistolle, jossa kerkesinkin asumaan sen 7 vuotta. 

Onneksi Ljusdal, jossa tuleva työpaikka on, tuli tutustuttua tarkemmin 3 vuotta aiemmin, kun rahtasin isän kanssa veljen tavaroita Ruotsiin, silloin kun hän sai isomman ja paremmin vuokra asunnon paikan päältä. Huvittavaa oli se, että se kerta antoi ikään kuin pisteen i:n päälle, etten itse haluaisi asua Ruotsissa, edes töiden takia - ja mitäs nyt teenkään.

Paikan päälle päästyä 4 tunnin ajon jälkeen hyvin myöhään illalla, väsähtäneenä, olikin jo aika nukkua tulevaa ensimmäistä päivää varten.