Video Games Awards...jep

Kamerat heiluvat pitkin poikin studiolla, välkkyvät valot, naama kamera DJ kopissa, tunnettuja näyttelijöitä - ja pari(?) ääninäyttelijää - puhumassa peleistä tai jostain muusta...jos en kuulisi puhetta peleistä ja isolla kankaalla pyörisi peli trailereiden kanssa/sijaan muuta krääsää, voisi helposti kyseistä VGA gaalaa epäillä "pikku budjetin" Emmy gaalaksi.

Tosiaan, Spike on viime vuosina pitänyt vuosittain muiden vastaavien gaalojen kanssa vuosittaista VGA gaalaa, jossa palkittiin vuoden parhaat pelit ja esiteltiin samalla tulevia pelejä - pienessä tai suuressa mittakaavassa. Tämän vuoden (en muista tarkkaan miten viime vuoden gaala pidettiin) gaalassa oli kyllä budjettiä enemmän kuin aiemmissa, kun kerran Hollywood luokan näyttelijöitä tuodaan lavalle kertomaan seuraava palkinto ja palkinnon saaja.

Allekirjoittaneen kohdalla tuntuu hienolta, että videopelit, kehittäjät ja muut ihmiset jotka ovat olleet mukana tekemässä viihdettä pelaajille, saavat enemmän huomiota, mutta onko se loppujen lopuksi hyvää huomiota vaiko huonoa? Vuosia sitten kuin näin ensimmäisen tai toisen gaalan elämäni aikana, tämä oli ehdottomasti yksi suosimiani gaaloja sen yksinkertaisuuden ansiosta, eikä taustalla ollut ketään kuulua DJ:tä soittamassa väliaika biisiään.

Jacksonin juonto oli
paikotellen hyvää

Gaala ei tällä kertaa ikävästi ollu yksinkertainen vaan vaikutti jotenkin olevan vain niin teennäinen, kaikki vedettiin turhan skriptin takaa, kuten moni muukin gaala. Samuel L. Jacksonin juonon sikäli ymmärrän, koska on hän usemminkin ollut juontamassa. Mutta heti kun näin mm. Jessica Alban lavalla, tunnelma meni heti matalaksi, varsinkin sen jälkeen kun sattui kommentoimaan paikalla ollutta yleisöä. Ja mitä ihmettä Ozzy Osbournen poika teki ruudun äärellä kertoessaan jotain tarinaa ja seuraavaa palkintoa...

Ja niille jotka eivät nähneet tätä livenä, niin mainoksien täytteinen video (en tiedä oliko mainoksia tai muuta turhaketta liven aikana) Spiken sivuilla on paljon pahempi, varsinkin jos mainos sattuu olemaan SE SAMA H**VETIN pätkä, jonka näet videon aikana varmaan reilusti yli kymmenen kertaa...tulin saaneeksi yliannostuksen Tom Cruisen mahdollisesta huonosta ex-sotilas elokuvasta...

Onneksi gaalassa oli jotain hyvääkin, kuten loistavien pelien palkitseminen ja peli musiikki, joita oli soittamassa orkesterit jotka olivat mukana pelin teossa...ja muuta hienoa en sitten saa irti. Mielenkiintoisinta tietysti oli traileri The Phantom Pain nimellä kulkevasta "pelistä", jota on pitkin peli foorumeita ja yleensäkin verkkoa spekuloitu jotenkin liittyvän uuteen Metal Gear Solid:in, jota allekirjoittanutkin on hieman ihmeskellyt ja naureskellut, kuinka pitkälle fanit ovat menneet saadakseen vastauksia omiin kysymyksiinsä.

Movies: Sukiyaki Western Django (Blu-ray)

Mitä saadaan kun yhdistetään lännen leffat, japanin kulttuuria ja Tarantino? En kyllä haluaisi myöntää, mutta Sukiyaki Western Django. Ei sillä että jollain edellä mainituista olisi toistensa kanssa ristiriitaa, mutta viime vuosina nimi Tarantino nimenä eri tuotannoissa saa jotenkin karvat pystyyn. Tarantino on toki lahjakas ohjaaja ja mielikuvitusta herralta riittää, mutta häntä EI saisi päästää kameran toisen puolen kovin usein, jos ollenkaan.

Sukiyaki Western Django perustuu pikku kylään, jota "ylläpitää" löyhästi kaksi pientä klaania, jotka eivät kauheasti pidä toisistaan, mutta eivät teekään mitään toisilleen - kunnes eräs vieras lännenleffoista tuttuun tetsoniin ja vanhankunnon pitkään takkiin mies saapuu kylään, mielessään ei niinkään vähäisessä määrin kosto. Eri klaanien puoleen kääntymisen puhumisen ja vähäisen määrän asukkaiden kertomuksien jälkeen kosto reissu ei menekään ihan toivotunlaisesti...

Elokuva ei tosiaan ole huono, mutta ei myöskään parhaasta päästä, vaikka elokuva tarjoaakin kohtuullista ja perinteista japanilaista - koston myöteistä - tarinaa. Japanilaisittain elokuvassa myös riittää huumoria, runsain "paskan" jauhamisen lisäksi myös tilanne komiikkaa. Näyttelijät ovat aikalailla keskivertoa, mitä nyt paria harvinaista hyvää tapausta lukuunottamatta.

Erikoistehosteisiin on selvästi laitettu aikaa ja varaa, joka näkyy tuotoksen laadusta, puhumattakaan puvustuksesta, joka on myös erittäin loppuun asti mietitty. Kaikki siis loksahtavat aika hyvin paikalleen...

Ja sitten tapahtui Tarantino: kuten aiemmin mainitsin, kaveria ei tosiaan saisi päästää kameran toiselle puolelle. Tarantino osaa kieltämättä vuorosanansa ja olla kuin roolihahmonsa, mutta tällä kertaa hänellä ei ollut mitään varsinaista roolihahmoa - älkää vain erehtykö alun ensimmäisiin minuutteihin (IMDB kertoo hahmon nimeksi Piringo)! En sitten tiedä, onko hän antanut joitain ohjeita ohjaajalle taikka kirjoittajille, mutta allekirjoittaneelle tämä tuntuu. Tästä syystä myös laitan Tarantinon piikkiin sen, että näyttelijät puhuvat elokuvan aikana englantia...oi kyllä. Toki onhan heidän englanninkieli jokseenkin sujuvaa, vaikkakin osa tekstistä menee ohitse, jos stereoiden ääni ei ole tarpeeksi korkealla tai jos sattuu olemaan taustahälinää. On tosin pakko myöntää, että paikoitellen englanninkielen käyttö on hämärästi sopivaa, mutta vain harvoissa kohtauksissa - kuten parissa sanaleikissä.

Elokuvassa kuitenkin aivan huippua tekee Teruyuki Kagawa sheriffinä, jolla sattuu olemaan yksi ylimääräinen persoona ja tietenkin loppu taistelukohtaus ja Kôichi Satôn sarjatuliase -kohtauksellaan.

Suosittelen lämmöllä hyvän lännen- ja japanilaiselokuvien ystäville!

Movies: Altered (Netflix)

Netflix - Pilvipalvelu joka tarjoaa tv-sarjoja ja elokuvia, mikäs sen hienompi värkki. Vaikka vastaavat palvelut ovat aina olleet hieman epäilyttäviä omasta mielestä, niin oli pakko kokeilla toimivuutta kun tuli huomattua naamakirjassa parin kaverin pitävän/käyttävän sitä. Onneksi Netflix tarjoaa kuukauden kokeilu jakson (normaalisti 7.99€ kuulta). 

Ainakin aluksi on sanottava, että katsojan kannalta palvelu on rakentanut suositukset kohtuu hyvin, sen jälkeen kun katsoja on vastannut kyselyyn, et mistä hän voisi pitää. Koska itse olen scifin ja kauhun suuri ystävä, niin itselle moinen oli aika helppo.

Mutta Netflix sikseen. Koska allekirjoittaneella oli (ja on yhä edelleen) mitään sanomaton fiilis, ajattelin tarkistaa pavelun toimivuuden streamauksen kannalta ja ajattelin katsoa Altered -leffan.

Vuonna 2006 tehty teos kertoo muutamasta kaveruksesta, joille tapahtui nuorempina jotain pahempaa, jonka seurauksena he pyrkivät metsästämään sen, joka sen aiheutti. Kaapattuaan erään olion, jolla on ollut jotain tekemistä tapahtuneen kanssa, kaverukset vievät tämän erään kaverin hoidettavaksi, joka tietää kaikesta hieman enemmän kuin kuvittelisi ja tämän seurauksena alkaakin hengissä selviytyminen.

Elokuva on enemmän scifiä kuin kauhua, ja kyllä jossain jotain jännityksen elementtejä näyttäisi pulpahtavan esiin, vaikka osittain melkoisen kliseisin tavoin. Näyttelijät tekevät melko keskinkertaisen suorituksen, paitsi itse päähenkilö, jolla näyttäisi olevan hieman enemmän kokemusta alalta. Ainoa hahmo johon allekirjoittanut ei pystynyt samaistumaan, oli elokuvan ainoa nais näyttelijä, joka todennäköisesti sattuu olemaan mukana tuomassa silmä ruokaa, muuten suoritus häneltä lopahtaa jo siinä kun hänet näkee. Muut näyttelijä toverit tekevät paikka paikoin ihan kohtuu suorituksia ja osin myös "ööö...mitäh?!" suorituksia. Teokselle on kuitenkin annettava propsit erikoisefekteistä. 

Exp - Drinks: Nektar & Pivovar Herold

Nyt kun vielä Heroldin maku pysyy jokseenkin muistissa, olisi paree kirjoittaa edes jotain.

Bosnia ja Tsekki, kaksi maata joista molemmista tulee hyvää juomaa. Toisin kuin Tsekki, Bosnia ei ole yhtä tunnettu hemmetin hyvän oluen tuottajana - ainakaan allekirjoittanut ei ole huomannut vastaavaa, mutta jos näin ei ole, niin pitääpi moinen korjata mahdollisimman pian - niin ei uskoisi, että sieltä päin tulisi mitään juomisen arvoista - suuret pahoittelut niille jotka pitävät maan tuotteista.

Nektar 4,5%, 500ml
Kotoisin: Bosnia and Herzegovina

Panimo: Banjalucka Pivara (Banjaluka brewery)

Vaikka en olekaan pahemmin nähnyt, jos ollenkaan, Bosniasta tulevaa olutta (voi olla että hyllyssä on pullo jos pari, mutta muistikuva ei anna periksi), niin Nektar on ihan juotavaa. Aluksi siitä ei meinaa millään saada makua ulos, jos suoraan jääkaapista pullon ottaa, mutta muutaman hörpyn jälkeen toivoisi, että saisi enemmän makua irti kuin olisi toivonut. Tosiaan, Nektar lähentelee premium laagereita, vaikka hitusen tumman oluen makuakin löytyy, mutta juuri ja juuri. Olut on hyvin mieto, mutta paaaaaljon parempi kuin amerikkalainen Budweiser, se on lyömättäkin selvä! Hieman yrttinen maku, ehkä jokseenkin tamminen, mutta tästä en pane päätäni pantiksi, ehkä mietin liikaa juodessani...saatte luvan läppäistä...

Pivovar Herold 5,0%, 330ml

Kotoisin: Tsekki

Panimo: Pivovar Herold Březnice

Nyt kun tosiaan vielä muistan jotain Heroldista, joka sattui olemaan Alkosta loppuva tuote, joka sattui myös menemään kurkusta alas ilman kunnon maistelua. Maku kuitenkin lähentelee Taj Mahalia, ilman tietenkin makurikasta maailmaa. Heroldista löytyy myös hitusen kitkeryyttä, mikä oli melkoinen yllätys allekirjoittaneelle. Muuten melko premium laager tyyppinen olut on kyseessä.

Molemmat oluet eivät sovi ruokapöytään, ellei satu tekemään jotain, jossa lievästi kitkerä Herold voisi toimia. Valitettavasti Heroldia ei todennäköisesti saa mistään, mutta jos sattuu saamaan käsiinsä tai saa lahjana, suosittelen kokeilemaan. Nektar...en uskoisi toimivan mitenkään minkään kanssa, paitsi hyvin juovuksissa. Hinta ehkä hieman ylihinnoilteltu makunsa takia. Ei kovin hääviä tavaraa, mutta reilusti parempaa kuin Budweiser, josta pointsit...

Movies: Helldriver (DVD)

Eräistä (ellei jopa ainoa) pisimmistä Nishimuran elokuvista, jotka yleensä kestävät siinä vajaa puolitoista tuntia, Helldriverin kesto lähenee jo lähes kahta tuntia. Elokuvan alun "esinäytöskin" kestää huomattavasti pidempään kuin monen muun teos ja saattaa myös mennä monen katsojankin mielestä ylilyönniksi.

Teko veren käyttöä ei olla tuttuun tapaan säästetty yhtään, eikä myöskään sisäelimien silpomista sekä niiden epämääräistä hyväksi käyttöä. Eroottista puoltakaan ei olla unohdettu, vaikka vähäistä rintojen paljastusta enempää ei näytetäkään, hyvin pienestä "tanko tanssista" puhumattakaan.

Juonesta voi sikäli olla hankala päästä kiinni aluksi, koska esinäytös ensimmäisten 5 minuutin jälkeen pitkittää kerrontaa ja voi antaa muutenkin aluksi hieman vääristävää kuvaa tulevasta.

Spoilereita! 
Meteori jonka pitäisi iskeytyä maahan, ei varsinaisesti näytetä taikka kerrota, että osuuko tämä pelkästään elokuvan varsinaiseen "pahikseen" vaiko lävistääkö (Tämän tytär sattuu olemaan elokuvan moottorisaha-katana sankari, joka haluaa koston isänsä julmasta syömisestä)? Tälle kun "kasvaa" taikka nousee selän takaa jokin eliö, joka ohjailee kyseisestä hahmoa. Pientä pilkunviilausta, mutta pakko mikä pakko...

Tosiaan, meteori iskun jälkeen tästä nousee jonkin sortin musta-tuhka-pilvi, joka muuttaa jokaisen ihmisen zombiksi, jotka hengittävät tätä tuhkaa. Varsinaisen meikin lisäksi zombin erottaa hyvin hämärästä ja typerästä, otsasta kohoavasta Y-muotoisesta sarvesta. Sarvi sisältää jotain aineita, joita pidetään huumaavana jota nauttimalla todennäköisemmin räjähtää pää (kielto on ymmärrettävää, mutta miksi helvetissä sitä pitää silti nauttia, ellei sitten halua lyhyttä elämänkiertoa).

Pienen poliittisen säädön jälkeen päätetään laittaa ne henkilöt pääpahiksen kimppuun (joka ohjaa jollain tavalla muita zombeja), jotka todennäköisemmin ovat saaneet tartunnan (kieltäytyminen tarkoittaa välitöntä kuolemaa). Jos he tuhoavat ohjaavan pää-zombin, he voittavat vapauden. Tästä alkaa pitkä, spesiaali efekteistä pursuavaa seikkailua. 

Näistä huolimatta, elokuva on erittäin viihdyttävä ja huvittava, mutta valitettavasti ei yllä parhaimpien joukkoon, vaan yrittää liikaa. Suosittelen elokuvan vuokraamista ja eritoten ostamista, jos hämärät japanilaiset elokuvat iskevät, kuten b-luokan tavara ja kauhu elokuvat - tai sitten haluatte vain laajentaa näkökulmianne, johon tokean: good luck!

Seuraavaksi: Samurai Princess

Movies: The Expendables 2 (Theater)

Taas on jäänyt elokuvateatteri käynnit vähemmälle, mutta siitä saa syyttää kylläkin huonoa tarjontaa. Tai sitten omaa kriittistä päätä, mihin ei vain mene kaikki sonta mitä valtavirrassa kulkee...toisaalta, pahemminkin asiat voisivat olla.

The Expendables oli julkaisu vuotena ihan kiva toiminta pätkä, varsinkin kun miettii sitä seikkaa, että kuvioissa liikkui toimintatähtien parhaimmistoa, muutamien minuuttien vieras esiintymisistä itse pääkastin toimintaan. Hahmot olivat melko hyvin tehty, paitsi tietenkin pahisten roolit olivat hitusen heikot, johtunee ehkä vähäisestä määrästä kamera ajasta. Ainoa asia mikä harmitti, oli Jet Lin vähäinen  määrä kamppailulajien käytössä.

Kakkos-osaa paranneltiin jonkin verta näyttelijä kaartin kasvattamisella, mm. Norris ja Van Damme, mutta antamalla myös Schwarzenegger ja Willis saivat paremmat roolit ja tietenkin toimintaa. Jet Li kamppailua nähtiin hieman enemmän, mutta hänen roolitus jäi turhan lyhyeksi - jos hän ei halunnut pidempää roolia, taikka aika jäi lyhyeksi muiden elokuvien osilta?

Tosiaan, kuten elokuvan jälkeenkin itselleni toistan, kyseistä tuotantoa EI kannata katsoa kritiikki mielessä, koska mielenkiinto katoaisi minuuteissa ja elokuvasta löytäisi vaikka millä mitalla tavaraa, jolle heristää sormea. Tämä kannattaa katsoa puhtaasti "aivot narikkaan" meiningillä.

Voi sisältää spoilereita!

Elokuva alkaa siis samalla tavalla kuin ensimmäinenkin, paitsi että tällä kertaa ollaan pelastamassa tärkeä henkilö, toisin kuin ensimmäisessä kaapatun laivan pahis porukan siiviili panttivangit. Kakkos-osassa, myös pako on pienessä roolissa, jossa nähdään alkuunsa uusi kasvo Expendables porukassa, nuori ex-militaristi tarkka-ampuja (ainoa rakastettavaa hahmossa oli hänen Barrett kiväärinsä, joka tuli todennäköisesti Stallosen Rambo 4 elokuvasta, kuten voisi kuvitella eräästä tulikohtaus kohtauksesta). Ikävä kyllä omalta kohdalta yksi traileri pahoinpiteli ajatuksiani eräällä lauseella, joka saman tien kertoi nuorukaisen kohtalon.

Loppu meneekin sitten pahisten kiinnisaamisessa ja koston saamisessa, ja tietysti omalta kohdalta joka 5minuutin välein Schwarzeneggerin, Willisin ja Stallosen tunnetuimpien elokuvien tunnetuimpien one-linerien lateluksi, osittain myös pieneksi nälvimiseksi.

Lopuksi

Kuten aiemmin totesin, elokuva kannattaa katsoa puhtaana kasari toimintana. Elokuvasta lähtee muuten mieli, jos vähänkin ajattelee, että tuon ja tämän olisi voinut tehdä toisin, taikka "ei näin!". Kuten ykkös-osassa, myös kakkosen lopussa toiminta ei jää missään nimessä vähälle ja nimekkäät tähdet saavat kiitettävän osan omasta roolistaan. Teoksessa on omasta mielestäni pieni miinus, mikä ei onneksi liity juoneen tai mihinkään, mitä voisi kuvitella allekirjoittaneelta saada irti: aivan liikaa kohtauksia, jotka eivät pidä mielenkiintoa tarpeeksi kiinni taikka jännitystä tasaisena. Ja tietenkin turhia kohtauksia, jotka olisi voinut täyttää niillä kohtauksilla, mitä itse olisin odottanut näkeväni.

Olisin antanut täydet pisteet, mutta tasaisen jännityksen puute ja liialliset one-linerien käyttö jättivät kuitenkin harmillisesti jäljet, jonka ansiosta itse antaisin neljä viidestä.

Saa katsoa, jos Stallonen jaksaa vielä kolmos-osan tehdä...

Movies: Yleiskatsaus: Nishimura ja Iguchi

B-luokan kauhu elokuvia on mukava katsella tiettyyn pisteeseen asti. Älkää toki lukeko edellistä lausetta väärin, pidän kauhu elokuvista, sekä valtavirran, b-luokan että tuntemattomista. Mutta tietyillä tavoin b-luokan elokuvat voivat myös mennä hieman liian pitkälle, joko efektien käytössä taikka juonessa. Sain huomata tämän katsoessa erästä japanilaista kauhu/gore elokuvaa, Helldriver. Erikoisefektit ovat kyseisessä nimikkeessä erittäin huvittavia, erinomaisia tietyissä piirteissään ja tietysti mielenkiintoisia (mihin mielikuvitus pystyykään...). Mutta joissain kohtauksissa osa efekteistä on niinkin pitkälle vedetty, että omaltakin kohdalta pitää lähes tulkoon läpsäyttää otsalle ja pudistella päätään.

Helldriverin zombit sarvineen

Sen jälkeen kun näin joskus muinoin Noboru Iguchin Machine Girl b-kauhu elokuvan, jostain syystä innostuin etsimään lisää kyseisen ohjaajan tekeleitä. Omaksi "huonoksi" onneksi sain huomata, ettei Iguchilta ole kuin pari hassua elokuvaa tullut tuotannosta eurooppaan ja aikuisviihde puolelta sitäkin enemmän (ei tosin euroopan puolella, ei kyllä EU:n lait antaisi periksi moiselle tavaralle). Onneksi kuitenkin törmäsin erään toisen herran b-kauhuun; Yoshihiro Nishimura. Molemmat herrat ovat tehneet toistensa kanssa yhteistyötä ja myös muiden ohjaajien kanssa vastaavien elokuvien parissa, tosin en tiedä päteekö sama myös aikuisviihdepuolelle, mutta uskoisin etten ole pahasti väärässä jos väittäisin, että yhteistyötä on tehty myös aikuisviihteessäkin.


Tosiaan omaksi iloksi ja onneksi pienellä ja helpolla etsimisellä (varsinkin kun paikallinen tavaratalon viihdepuoli jostain hassusta syystä on tuonut hyllylleen b-kauhua) huomasin Iguchin ohjaamia elokuvia, joita pystyy ostamaan jopa euroopan puolelta verkkokaupoista, mikä on tietenkin ohjaajalle se ihanin asia, kuten myös allekirjoittaneelle, että tuotanto yleistyy maailmanlaajuisesti, vaikkakin pienissä ryhmissä, mutta voihan näillä muidenkin mieliä tuhota "vahingossa".


Muutamia suomesta saatavilla olevia elokuvia (Ohjannut Iguchi):

• Mutant Girls Squad 
• RoboGeisha 
• The Machine Girl 

Muitakin Iguchin tekeleitä varmasti saa Suomen puolelta, mutta niitä joutunee todennäköisemmin tilaamaan erikoisliikkeistä taikka sitten suoraan Iso-Britanniasta. Sama pätee myös Nishimuran elokuvilla.


Lisää suomesta saatavilla olevia elokuvia (Ohjannut Nishimura):

• Helldriver
• Mutant Girls Squad 
• Vampire Girl vs. Frankenstein Girl 
• Tokyo Gore Police

Nishimuralta on ikävä kyllä hyvin vähän ohjattuja nimikkeitä, mutta herra onkin enemmän tunnettu erikois efekteistään ja se kyllä näkyy elokuvia katsellessa.


Yllä mainitut eivät tosiaan ole pikku väelle tarkoitettu, ei vain vähästä - vaan suuremmasta - määrästä epäilyttävästä sisällöstä. Materiaali saattaa muutenkin olla melko mautonta joidenkin, lähes kaikkien niiden mielestä jotka eivät juuri pidä kauhusta. Mutta nämä elokuvat kuten monet muut b-luokan tavara ovatkin yleensä "harrastajien" mieleen. 


Taidankin seuraavaksi mennä työstämään Helldriverin koostetta mini arvosteluineen, jonka jälkeen pitäisi kirjoittaa jotain Samurai Princess nimikkeestä, jonka ohjannut Kengo Kaji on ollut vain Tokyo Gore Policen parissa eräänä kirjoittajana. Pieneltä porukalta saa kuin saakin kaikkea ylös ja esiin, kun kaikilla kulkee ajatukset ja mielikuvitukset niin hyvin samaan suuntaan, joista allekirjoittanut pitää ja kiittää!

Exp - Drinks: Taj Mahal & Lancaster Bomber

High and Mighty olut tulikin sitten ohitettua, koska paikallinen ruokakauppa ei sellaista osannut sisäistää import valikoimaansa, taikka itselle tuli huono tuuri ajallisesti (katsotaan, jos ensikerralla olisi parempi tuuri). Sen sijaan käsi kurkosi Lancaster Bomberiin - vaikkakin se nautittiin aikoija sitten, mutta maku jäi mieleen aika hyvin. Sen sijaan onkin vuorossa kaksois vertailu Bomberin ja juuri ostetun Intiasta kotoisin olevan Taj Mahal premium laagerin kanssa. Taj Mahal sikäli häiritsee, koska etiketti mainostaa liikaa oman kotimaansa erästä turistikohdetta...

Taj Mahal 4,5%, 330ml
Kotoisin: Intia

Panimo: Bombay Breweries Ltd

Taj Mahal on hieno kokemus, varsinkin kun puhutaan Intian oluesta - maasta josta en olisi kuvitellut koskaan kokeilevani mitään olueen liittyvää, pikemminkin muita nautinnollisia juomia. Jos on Singhan premium laageriin luottamista, niin voisin melkein vannoa, että itämaista saa erittäin loistokasta tavaraa, vaikka ei pääse lähellekään kotimaista tavaraa (voittaa tosin Lapin Kullan mennen tullen). Syyksi voisin ehkä mainita, että maku vaikuttaa paljon rikkaammalta. Taj Mahal ei tosiaan ole kauhean maltaista, ei kovin vahvaa, johon olen hieman tottunut. Mutta rikas maku tosiaan antaa suuret plussat tälle merkille mennen tullen, eikä hintakaan ollut luita särkevää laatua, jos katsotaan 100ml vajaa euroa kohden.

Lancaster Bomber 4,4%, 500ml 

Kotoisin:  Iso-Britannia

Panimo: Daniel Thwaites Plc

Mitä nyt ulkomuistista muistan kyseisestä merkistä, niin melko tuttuun brittiläiseen makuun, melko tumma ja vahvan makuinen tapaus ei oikein omaan mieleen iskenyt tahdotulla tavalla. Bomber ei kuitenkaan ollut liian maltainen, jolloin maku olisi mennyt lähinnä viemäristä alas alta aikayksikön. Brittiläisissä oluissa mennään jo lähelle tummaa olutta, ellei sitten jo olla tummissa, sen verta tullut testattua enemmän Saksalaista ja lähimaitten tuotantoa, jotta niiden maku on jäänyt paremmin mieleen (eikös se parempi maku yleensä näin tee?). Mutta onneksi tämä ei tosiaan ole pahimpia nimiä kyseisestä maasta, mutta ei näitä suostu nauttimaan kuin kerran kuukaudessa.

Lopuksi

Taj Mahal on tosiaan hieno kokemus kyseisestä suunnasta, ja nostattaa kiinnostuksen itämaisiin oluihin enemmän. Suosittelen, eritoten hyvin pihvin kanssa nautittavaksi (jonka itse nautein aivan liian aikaisin). Bomber taasen ei ollut täysin loistava kokemus, mutta antoi pientä muistutusta brittiläisestä makumaailmasta. Suosittelen, jos vahvat ja/tai tummat juomat ovat mieleen. 

Taj Mahal: 5/5

Lancaster Bomber: 3/5

Seuraavaksi: High and Mighty

Exp - Drinks: Bear Beer

Hyvästit Litovel, nähdään joskus Löwenbräu, katsotaan jos joskus teihin vielä törmäilen...! Noh, jos nyt pitkästä aikaa nauttisi jotain muutakin kuin Karhu III:sta. Toivottavasti Budweiser ei liika vaikuttanut innostukseen testailun parissa...sellaista litkua kuin olikin...ei kyllä parane luottaa amerikkalaiseen importtiin, oli se sitten hampurilaista taikka nestemäistä litkua (kuten esimerkiksi tölkin muodossa tullut Starbucksin espresso...yh!). Kaipa tässä sitten alkaa taas kalja hammasta kolottaa kun katseli Ruuvit löysällä britti sarjaa ja käänsi nopeasti kanavaa nähdäkseen Salaiset Kansiot...meinasi piruvie sekin unohtua vallan!

Bear Beer 4,7%, 500ml
Kotoisin: Tanska

Panimo: Harboes Bryggeri (Harboes Brewery) 

Bear Beer muistuttaa jokseenkin brittiläisiä makuja. Ikävä kyllä siitä on aikaa kun viimeksi join brittiläistä olutta, jotta voisin parhaiten sanoa, että meneekö tämän maku mitenkään läheltä. Mutta kun katsoen omaa vitriiniä pullollaan eri import olut pulloja ja nähdäkseni High and Mighty merkin (joka pitää ottaa seuraavan "testin" pariin, vaikka tällä kertaa onkin vain muistutus, miltä se maistuu). Jos yhtään näin nopeasti muistan, niin briteistä tulee paljon mallas esiin ja tämän lisäksi erään tyyppinen makeus, josta syystä en koskaan joisi kyseisen maan juomia jokainen viikonloppu.


Tanskalainen Bear Beer on onneksi säästänyt suurimman osan makeutensa muualle taikka vain laittanut sen muuhun nautittavaan tavaraan (pahoittelut mahdollisesti turhasta vihjailusta). Kyseinen juoma kyllä sisältää vastaavan tyyppisen maltaisen maun kuin edellinen maa, mutta hyvässä määrin, joka ei tule liikaa esille tai sitten ei sekoitu makeuden kanssa liikaa.
Myöskin karvautta löytyy hieman, jossain määrin sopivasti, onneksi enemmän kuin suomalaisessa Lapin kullassa...köh...


En muistaisi nauttineeni kovin montaa kertaa tanskalaista olutta, jos edes yhtäkään. Tästä huolimatta erittäin hieno kokemus eikä hintakaan ollut perinteistä 3-4.5e importilta(mikä jokseenkin huvittavaa meikäläisestä, pantillinen tölkki, kenties johtuu Bevista Oy firmasta, joka toimii maahantuojana).
Suosittelen kaikille oluiden ystäville, jotka pitävät keskieurooppalaisesta oluesta!


Lopuksi
Hieno maltainen maku, ei onneksi liian mallas rikas eikä myöskään "makeahko". Erittäin hyvä vaihtoehto pyhille parilla tölkillä, miksei myöskin viikonlopulle : 4/5

Seuraavaksi: High and Mighty Taj Mahal & Lancaster Bomber

Randomism - Liika vapaa-aika on aina liikaa

Niinhän siinä sattuu joskus käymään, että vapaa-aikaa on liikaa ja perinteiset & päivittäiset hommat pääsevät tavalla tai toisella unohtumaan - ei välttämättä kokonaan, mutta laiskuus perii tämänkin tietyssä vaiheessa...

Mutta mutta, tässäkin ajassa on koettu jos mitäkin, vaikkei mitään maailmaa mullistavaa. Mass Effect 3 hypetys ja ragetus suurelta ohen ohitse, pitkästä aikaa (lue, aivan liian pitkään aikaan) hyvä suomalainen elokuva (Iron Sky, wiki, virallinen sivusto), importti oluita (Singha Light), Sniper Elite V2 tuleva julkaisu sekä tämän demo ja nyt viimeisimpinä päivinä; Tera online!

Iron Sky tosiaan on omaan elokuva makuuni viimeisimpiä suomalaisia teoksia, josta pääsin nauttimaan tämän ensi-iltana Porissa. Tämä on myös sikäli hieno uutinen, koska olen tykännyt dissata lähes jokaista suomalaista elokuvaa koko sydämestäni, syystä tai toisesta. Ehkä syynä tykkäämiseen tulee myös siitä, että scifi elokuvat sekä sarjat ovat olleet aina lähellä sydäntä (haluaisin kyllä heivata Farscapen tekijät syvimpään helvettiin). Vaikka elokuvassa oli jokseenkin liikaa Amerikan huovaamista, oli tämä kuitenkin parodiaksi ihan huvittava sikäli, että kaikille tulee joskus se piste - joko ajatuksena taikka ihan teoilla - että halutaan pitää joku tai jokin itsellä ja vain itsellä, eli piruun te kaikki muut.

Mitä tulee näihin import olut kokeiluihin ja testailuihin, en ole huomannut tätäkään harrastaa vähään aikaan. Osaksi syyksi ilmoitan vatutuksen, jolloin tulee vahingossa juotua se erikois pullo vaikka sen tarkoitus olisikin täysin muualla. Tämän jälkeen vatutuksen jälkeen tulee syvempi vatutus... mutta koska kerkesin jo mainitsemaan yhden import nimen, niin ehkä teen tästä ja jostain toisesta jonkun bonus otteen huomenissa...pahimmassa tapauksessa vasta ensi viikon keskiviikkona - syyn löydätte lukemalla alimman otteen.

Nyt kun vielä päästään viimeisenä aiheena peleihin, niin näitäkin on tultu pelattua häiritsevän vähän, varsinkin juuri hankittuja nimiä.
Mutta yksi hype nimi on ainakin Sniper Elite V2. Kuultuani tämän nimen puolisen vuotta sitten, arvasin lähes välittömästi, että on pakko olla kyseessä reboot nimi vanhasta Sniper Elite pelistä. Uusi versio siis on uudella juonella, uudella henkilöllä ja uusilla maisemilla höystetty peli vanhasta versiosta, joka siis perustuu kuitenkin samaan aikaan, mutta hieman eri operaatioon. V2:ssa on kuitenkin yksi hyvä puoli, mitä useimmat reboot pelit eivät tee: tämä säilyttää vanhemmat version hyvät puolet ja vahvustaa näitä ominaisuuksia ja lisää hieman lisää silmän ruokaa. Edellisestä tutut hidasteet on tuotu takaisin, kuten myös tarkkuusammunnan hienoudet: tuulen voimakkuus ja matka on otettava huomioon, jos ammutaan pidemmällekin kuin 100 metrin päähän. Graafista puolta on paranneltu nykyaikaan ja eräs hieno ominaisuus on tuotu peliin: X-ray osumat. Tämä tarkoittaa sitä, että lähes jokaisella hyvällä osumalla näemme, kun luoti osuu saksalaisen sotilaan sisäiseen elimeen ja poksauttamalla tämän sellaiseen kuntoon, että kanttu vei välittömästi. Ja kun tähän ominaisuuteen päästiin, sanottakoon, että peli EI todellakaan ole pikku kakaroille tarkoitettu!

Ja nyt itse asiaan, jota olen odottanut jo vasta vajaan kuukauden, tai itseasiassa siitä asti kun videopeleistä arvosteluja tekevä Angry Joe (Channel Awesome wikia) nimellä kulkeva henkilö sattui näyttämään Tera online MMO:ta. Koska pidän pelien testaamisesta hyvinkin paljon, varsinkin jos peli sattuu vaikuttamaan hienolta taikka toimivalta, niin olihan minun päästä sillon olevaan suljettuun betaan sisään. Ikävä kyllä pääsin kyllä sisään - myöhässä toki - mutta jälkeenpäin tuli huomattua tehtyä se virhe, jonka olen joskus ennenkin tehnyt: latasin väärän peli clientin, joka sattui olemaan vain amerikkalaisille suunnattu. Noh, eurooppalainen client esille ja avoin beta aktivointi. En tässä sen koommin pelistä nyt puhu, mutta peli vaikutti taistelu mekanismillaan ja tietysti grafiikoillaan. Nyt odotellessa etuaikaista starttia ennen julkaisua!

Mutta tämä tässä. Lähitulevaisuudessa tulee siis ainakin yksi import olut testaus, sekä oma tarkempi mielipiteeni Tera onlinesta. Sitä odotellessa odotetaan elotonta viikonloppua...

Exp - Drinks: Budejovicke pivo

Taas myöhäillään, perhana mikä meikäläistäkin vaivaa, kun pelit vie niin paljon aikaa, mutta lähinnä se alitajunta lähtee pienelle teltta retkelle kaukaisimpaan metsään...

Noh, sentään ei käy kuin tammikuussa, jolloin taisin laittaa yhden merkinnän (en aio huijata/tätä tarkistaa). Olut testailutkin ovat olleet melko laimeat viime aikoina, sitä on tullut juotua, mutta vain sen humala hakuisessa merkityksessä taikka lähimpien kaverien kanssa hauskan pidon merkeissä. Onneksi sentään paikallisen yhdistyksen jäsenenä huomasin - tai siis huomautettiin, että voitaisiin pitkästä aikaa porukalla käydä vetämässä "rennompi" ilta. Ja jos tämän kautta onnistuisin korkkaamaan Tsekkiläisen Budejovicke pivon. 

Noh, ei näille tapauksille aina käy hyvin. Tosin, kun telkkaristakin sattui Die Hard 2 tulemaan ulos, niin ajattelin katsoa uudestaan koko leffa sarjan alusta loppuun. Miten ollakkaan, päädyin vahingossa nelos elokuvaan. Ei parempi kuin aiemmat, mutta kyllä tuon nyt katsoo kun kerran Bruce Williskin heittää jippikaijeit!

Mutta elokuvat sikseen. Päätin hyvin leffa illan myötä tosiaan korkata seuraavan pullosen:

Budejovicke pivo (Samson) 4,7%, 500ml

Kotoisin: Tsekki

Panimo: Budějovický měšťanský pivovar a.s. (Budweiser citizens brewery)

 

Tämä ei yllättänyt maullaan lähes yhtään. Vaalea laageri tsekkilästä, jolta suunnalta on itse asiassa aika monta merkkiä ja nimeä suomen olut hyllyssä. Aika monessa tsekkiläisessä laagerissa on melko raikas maku, eikä tämäkään petä tässä yhtään. Myös tarkemmin maistellessa ja purskuttaessa (perhana, muinoiset mini "viini maistajais ajat" tulevat esille, noh toisaalta, vastaavalla tavalla saa juomasta kuin juomasta parhaimmat maut esille ja ikävimmässä tapauksessa paskat maut esille, onneksi harvinaisemmissa merkeissä).

Tosiaan, Budejovicke ei maulla hämää ketään. Itse jokseenkin sain kielen perukoilla maistumaan jonkin sortin hedelmän/marjan makua, tarkemmin sanottuna jotenkin hyvin laimeata kirsikan tyyppistä - esimerkkinä, ei lähentele mitenkään kirsikan kirpeyttä - taikka päärynää. Mutta joku vastaava maku, ellei sitten jopa hieman vaniljainen. Tarvitsee siis ostaa lisää tätä selvittääkseni maun.

Lopuksi

Karvaan ja tumman oluen ystäville Budejovicke saattaa olla melko löyhä havainto, mutta kyllä puolen litran pullosta silti saa jotain aikaseksi, suosittelen: 4/5

Seuraavaksi: tulossa...

Exp - Drinks: Prykmestar Schwarz

Tämänkertainen olut testi ei mennytkään ihan sillä tavalla putkeen kuin odotin. Alunperin piti kirjoitella mm. Warsteinerista, mutta olin liian hätiköivä ja innostunut tulevista testeistä. Älkää kuitenkaan huoliko, Warsteiner on tulossa kyllä testipöydän ääreen, koska, en tiedä. Piti myös toista saksalaista merkkiä maistamisen jälkeen kertoa mielipidettä, mutta sekin jäi syystä tai toisesta nurkkaan häpeämään...

Prykmestar Schwarz (Vakka-Suomen Panimo Oy) 4,5%, 50cl

Kotoisin: Suomi?

Panimo: Vakka-Suomen Panimo

En ole koskaan pahemmin ollut mikään suuri tummien oluiden ystävä. Tosin, niitäkin löytyy joista pidän ja sellaisia, jotka menevät tuopin kahden jälkeen (Guinnessin tumma olut ei mene tässäkään tapausessa). Prykmestar Schwarz on tässä tapauksessa melkoisen hyvä olut. Vaikka alku kulaus tuntuu tumman oluen kanssa hieman tavallista karvaammalta, menee tämä vaihe ohi parin kulauksen jälkeen.

Maku ei tummalta oluelta kovin erikoinen ole, mutta koska tämä sattuu olemaan lager, on maku kuitenkin melko mieto ja jossain määrin omaan makuun aika hyväkin tummaksi olueksi. Tuoksu on oudokseltaan lakritsainen, jota en osannu odottaa yhtään, johtunee kenties paahdosta.

Ainoa ikävä puoli tässä on se, että pienen alun jälkeen alkaa jälkimaku tulla esiin, joka on turhankin karhea.

Lopuksi

Tummaksi olueksi tosiaan kivasti yllättä tapaus. Lisää tätä voisi ottaa tulevaisuudessakin, mutta ei kuitenkaan jokapäiväisenä. Toisena hassun mielenkiintoisena yllätyksenä moneen muuhun pulloon/tölkkiin, oluen parasta ennen päiväys merkattu etikettiin leikaten pari pientä viiltoa, joiden vieressä merkit kuukauden päivistä, kuukausista ja vuosista: 3½/5

Seuraavaksi: Budejovicke pivo

Movies: Chronicle

Chronicle

Pieni kaveriporukka löytää merkillisen löydön keskeltä metsää, jonka ansiosta heidän elämänsä kääntyy päälaelleen. Tulevien päivien aikana he koettelevat uusia asioita ja menevät äärimmilleen. Mutta kuitenkin ajan kuluessa, jokin menee väärin...

POSSIBLE SPOILERS!

Älkää nyt jumalauta antako huonoa omaatuntoa omaavalle "pelkurille" kineettisiä voimia! Varsinkaan, jos tämän isukki tykkää pahoinpidellä poikaansa, jolla ei sattumoisin ole lähes yhtään ystävää. Noh, tämän ansiosta puolet, ellei jopa suuremman osan elokuvasta tietää suurin piirtein etukäteen, mitä on tuleva.
Tottakai nuori mies menettää pikku hiljalleen vähäisen omantuntonsa, koska hän haluaa testata uusia voimiaan eri tavoin ja näyttää kavereilleen, mitä hän osaa tehdä. Tietenkin tähän vaikuttaa tosiaan isukki, joka ei välitä kuin äidistään (joka sattumoisin poteaa pahaa särkyä/tautia/mitälie), mutta ei tarpeeksi jotta tämä ei tuntisi päivittäistä kipua.

Elokuvan jälkeen jäi kuitenkin mieltä kaivamaan, mitä loppujen lopuksi käy nais sivuhahmo Ashley Hinshawille kävi. Elääkö on normaalia elämää, vai käykö hän terapiaa lentävistä pikkupojista? Mikä mahtoi olla elokuvan alussa näytetty outo kapistus, josta todennäköisesti pojat saivat voimansa? Jos tämä tuli avaruudesta, niin eikös amerikkalainen hallitus olisi jo armeijan kanssa laittamassa paikkaa suljetuksi yleisöltä, jos on uskomista siihen, että hallitus katselisi avaruuden toimintaa.

Mutta mutta, eipäs jäädä haukkumaan ennalta arvattavaa teosta. Elokuvassa oli omat viihdyttävät puolensa, kuten erikoisefektit ja tietenkin osittain huvittavat komedialliset puolensa elokuvan alussa. Osa hahmoista (itseasiassa vain yksi) oli hieman omaksuttavissa. Elokuva on kuitenkin melkoisen hyvin tehty, varsinkin kun miettii, mitä kaikkea ohjaaja Josh Trank on tehnyt aiemmin (ei paljoa siis). Sikäli toivon, että hän tekee tulevaisuudessa lisää scifi pohjaisia elokuvia, mutta toivottavasti ei jatko-osaa tähän liian vähän pohjaa antavaan teokseen.

Minä kiitän ja kumarran, lopulta antaen 2½/5 pointsit

Exp - Drinks: Budweiser

Huvin, urheilun ja tietysti testauksen vuoksi voisi kokeilla pitkästä aikaa kirjoittaa jotain natiivilla tavalla. Omassa pääkopassa kuulostaa turhankin ikävältä tavalta, jonka suhteen voisi melkein terapiassa käydä, mutta jätetään moiset nyt muualle.

Mutta asiaan: kuten on varmasti tullut ihmisille selväksi, että pidän kaikenlaisesta testauksesta, mikä menee jollain tavalla lähelle sitä, mitä osaan tai voisin osata taikka haluaisin osata - tai vallan jotain muuta.

Olen ollut jo pitkään - en tarpeeksi pitkään ikävä kyllä - innostunut oluesta ja suurin kiitos tästä lähtee vanhemmille. Jos he tämän nyt edes hyvällä tapaa pystyvät osoittamaan.

Vaikka pidänkin suomalaisesta oluesta hyvinkin paljon, varsinkin karvaan maun takia, olen ollut kiinnostunut kauppojen tarjoamasta import (ulkomaalaisen) oluen tarjonnasta (vaikka suurelta osin - hyvin useassa kaupassa - import osasto on HYVIN vähäinen tai vaihtelevaisuus mitätön jos edes olemassa oleva). Ja kuten viiniasiantuntijat tykkäävät viinin maistelusta ja haluavat arvostella maistelemiaan makuja ja haisteltuja aromeja, itse haluan tehdä moisen oluen suhteen.

Koska itse matkustelen suhteellisen vähän suomen puolella, testailut ovat joko tiuhassa tahdissa taikka melko vauhditonta. Ja koska en halua enkä jaksa hakea oluista ja näiden panimoista sen tarkempaa tietoa, niin pyrin jokaisen testin ohessa antamaan linkkiä joko wikipediaan tai muulle parempaa infoa antavalle saitille.

Budweiser (wikipedia)

Kotoisin: Yhdysvallat

Panimo: Anheuser-Busch

Olin kuullut tästä oluesta ystävältäni, joka bongasi kyseisen nimen kaupasta pieneltä seikkailultaan. Mutta kiitos isoveljeni mielipiteen ja aiemman kokemukseni yhdestä toisesta amerikkalaisesta merkistä, jota sattumoisin en muista, en kovin paljoa hyvää tässä nähnyt. Nyt kun itse kävin taannoin kaupassa ja huomasin tämän tuotteen hyllyssä, niin ajattelin, että miksipäs ei. Hintakaan ei ollut kovin rajoja hipova eikä siinä kohtaa mieltäni tämä voinut kovin kamalasti vetää hirteen. Toisena päivänä illemmalla päätin huonon komedia leffan ja huonon fantasia leffan aikana korkata tölkin.

Ensimmäinen siemaisu ei tuottanut mitenkään erikoisia tuloksia. Hyvin mieto, ei kovin karvaisa, ei paljon millekään maistuva. Parin siemaisun jälkeen mietein, olikohan kyseessä lager olut, kun mitään karvaisuutta ei saanut esille ja mikä pahinta, makuakaan ei tullut esille, vaikka kuinka yritin purskuttaa ja keskittyä. Päätin ihan piruuttani kaivaa kaapistani ison olut tuoppisen ja kaataa tähän puolet siitä, mitä tölkissä oli. Budweiser on HYVIN vaaleata lageria, joka ihanasti kyllä vaahdoittuu. Pahinta tässä tempussa oli kyllä se, että tölkki yleensä pitää juomasta paremmin makunsa käsillä: otettua pari siemaisua tuopista, loputkin "mausta" oli kadonnut jonnekin. Ja kuinka paljon tahansa yritin keskittyä saamaan mitään makua irti, rupesi päässä enemmän ja enemmän pyörimään pesuvesi. Tämä jos jokin pilasi melkein koko illan ja samalla pahoitti myös mieltä, myös vahvisti mielipidettä oluita kohtaan, jotka saavat alkunsa yhdysvalloissa. Olutta oli kyllä vielä jonkin verta jäljellä, mutta en vaan yksinkertaisesti pystynyt juomaan tätä loppuun...kiitos nyt vaan tästä!

Lopuksi

Vaikka lopulta Budweiser onkin omasta mielestä yksi mauttomimmista oluista tähän mennessä, ei tämä menetä kuitenkaan kaikkia pisteitä. Vaikka yritänkin repiä hyvää arvosanaa, niin ainoa mikä pelastaa puhtaalta ykköseltä, on alkusiemaukset: 1½/5

Seuraavaksi: Warsteiner Prykmestar Schwarz

Randomism - Long time no breaks!

Whohoo! Where has the time gone so suddenly? Damn it has been long since I last wrote something...I'm starting to get goosebumps all of a sudden!

Time passed pretty easily with new game, TV show and some old stuff I like to do from time to time.
As I am not that big fan of Star Wars, the newest game of the title (Star Wars The Old Republic) wasn't a must get game when it got released in Finland. One of my friends played the beta version and pre-ordered it. One other friend of mine also bought it, after the release though. After few days he showed the game for me, 'cause I wanted to know how the game worked in general (and mostly for the character creation). And because I'm not big fan of MMO's either, I wasn't sure, if I should buy it myself. But my friend was too persuasive - and I got it. This leads me to playing this games almost for 3 weeks straight. I even passed my friends characters levels during 3 weeks and that led me to laugh my ass off. The first MMO I had played further and any other and a game I was excited about.

During the time I didn't play, I was watching a US sitcom (Community). I heard about this series from a friend and was kind of skeptical about it, as always when it comes for comedy shows from US. But after few episodes, I was hooked. Well, hooked is little strong word, but I liked the show. And because of this show, I have spend about one day of my life watching this, maybe more.

And now that I have made my way back to blogger again, I should get back to "work" then. Specially for upcoming Mass Effect 3 and couple other game titles...and for movies...damn, this won't be an easy job *sigh*...