Movies: Sukiyaki Western Django (Blu-ray)

Mitä saadaan kun yhdistetään lännen leffat, japanin kulttuuria ja Tarantino? En kyllä haluaisi myöntää, mutta Sukiyaki Western Django. Ei sillä että jollain edellä mainituista olisi toistensa kanssa ristiriitaa, mutta viime vuosina nimi Tarantino nimenä eri tuotannoissa saa jotenkin karvat pystyyn. Tarantino on toki lahjakas ohjaaja ja mielikuvitusta herralta riittää, mutta häntä EI saisi päästää kameran toisen puolen kovin usein, jos ollenkaan.

Sukiyaki Western Django perustuu pikku kylään, jota "ylläpitää" löyhästi kaksi pientä klaania, jotka eivät kauheasti pidä toisistaan, mutta eivät teekään mitään toisilleen - kunnes eräs vieras lännenleffoista tuttuun tetsoniin ja vanhankunnon pitkään takkiin mies saapuu kylään, mielessään ei niinkään vähäisessä määrin kosto. Eri klaanien puoleen kääntymisen puhumisen ja vähäisen määrän asukkaiden kertomuksien jälkeen kosto reissu ei menekään ihan toivotunlaisesti...

Elokuva ei tosiaan ole huono, mutta ei myöskään parhaasta päästä, vaikka elokuva tarjoaakin kohtuullista ja perinteista japanilaista - koston myöteistä - tarinaa. Japanilaisittain elokuvassa myös riittää huumoria, runsain "paskan" jauhamisen lisäksi myös tilanne komiikkaa. Näyttelijät ovat aikalailla keskivertoa, mitä nyt paria harvinaista hyvää tapausta lukuunottamatta.

Erikoistehosteisiin on selvästi laitettu aikaa ja varaa, joka näkyy tuotoksen laadusta, puhumattakaan puvustuksesta, joka on myös erittäin loppuun asti mietitty. Kaikki siis loksahtavat aika hyvin paikalleen...

Ja sitten tapahtui Tarantino: kuten aiemmin mainitsin, kaveria ei tosiaan saisi päästää kameran toiselle puolelle. Tarantino osaa kieltämättä vuorosanansa ja olla kuin roolihahmonsa, mutta tällä kertaa hänellä ei ollut mitään varsinaista roolihahmoa - älkää vain erehtykö alun ensimmäisiin minuutteihin (IMDB kertoo hahmon nimeksi Piringo)! En sitten tiedä, onko hän antanut joitain ohjeita ohjaajalle taikka kirjoittajille, mutta allekirjoittaneelle tämä tuntuu. Tästä syystä myös laitan Tarantinon piikkiin sen, että näyttelijät puhuvat elokuvan aikana englantia...oi kyllä. Toki onhan heidän englanninkieli jokseenkin sujuvaa, vaikkakin osa tekstistä menee ohitse, jos stereoiden ääni ei ole tarpeeksi korkealla tai jos sattuu olemaan taustahälinää. On tosin pakko myöntää, että paikoitellen englanninkielen käyttö on hämärästi sopivaa, mutta vain harvoissa kohtauksissa - kuten parissa sanaleikissä.

Elokuvassa kuitenkin aivan huippua tekee Teruyuki Kagawa sheriffinä, jolla sattuu olemaan yksi ylimääräinen persoona ja tietenkin loppu taistelukohtaus ja Kôichi Satôn sarjatuliase -kohtauksellaan.

Suosittelen lämmöllä hyvän lännen- ja japanilaiselokuvien ystäville!