Movies: Yleiskatsaus: Nishimura ja Iguchi

B-luokan kauhu elokuvia on mukava katsella tiettyyn pisteeseen asti. Älkää toki lukeko edellistä lausetta väärin, pidän kauhu elokuvista, sekä valtavirran, b-luokan että tuntemattomista. Mutta tietyillä tavoin b-luokan elokuvat voivat myös mennä hieman liian pitkälle, joko efektien käytössä taikka juonessa. Sain huomata tämän katsoessa erästä japanilaista kauhu/gore elokuvaa, Helldriver. Erikoisefektit ovat kyseisessä nimikkeessä erittäin huvittavia, erinomaisia tietyissä piirteissään ja tietysti mielenkiintoisia (mihin mielikuvitus pystyykään...). Mutta joissain kohtauksissa osa efekteistä on niinkin pitkälle vedetty, että omaltakin kohdalta pitää lähes tulkoon läpsäyttää otsalle ja pudistella päätään.

Helldriverin zombit sarvineen

Sen jälkeen kun näin joskus muinoin Noboru Iguchin Machine Girl b-kauhu elokuvan, jostain syystä innostuin etsimään lisää kyseisen ohjaajan tekeleitä. Omaksi "huonoksi" onneksi sain huomata, ettei Iguchilta ole kuin pari hassua elokuvaa tullut tuotannosta eurooppaan ja aikuisviihde puolelta sitäkin enemmän (ei tosin euroopan puolella, ei kyllä EU:n lait antaisi periksi moiselle tavaralle). Onneksi kuitenkin törmäsin erään toisen herran b-kauhuun; Yoshihiro Nishimura. Molemmat herrat ovat tehneet toistensa kanssa yhteistyötä ja myös muiden ohjaajien kanssa vastaavien elokuvien parissa, tosin en tiedä päteekö sama myös aikuisviihdepuolelle, mutta uskoisin etten ole pahasti väärässä jos väittäisin, että yhteistyötä on tehty myös aikuisviihteessäkin.


Tosiaan omaksi iloksi ja onneksi pienellä ja helpolla etsimisellä (varsinkin kun paikallinen tavaratalon viihdepuoli jostain hassusta syystä on tuonut hyllylleen b-kauhua) huomasin Iguchin ohjaamia elokuvia, joita pystyy ostamaan jopa euroopan puolelta verkkokaupoista, mikä on tietenkin ohjaajalle se ihanin asia, kuten myös allekirjoittaneelle, että tuotanto yleistyy maailmanlaajuisesti, vaikkakin pienissä ryhmissä, mutta voihan näillä muidenkin mieliä tuhota "vahingossa".


Muutamia suomesta saatavilla olevia elokuvia (Ohjannut Iguchi):

• Mutant Girls Squad 
• RoboGeisha 
• The Machine Girl 

Muitakin Iguchin tekeleitä varmasti saa Suomen puolelta, mutta niitä joutunee todennäköisemmin tilaamaan erikoisliikkeistä taikka sitten suoraan Iso-Britanniasta. Sama pätee myös Nishimuran elokuvilla.


Lisää suomesta saatavilla olevia elokuvia (Ohjannut Nishimura):

• Helldriver
• Mutant Girls Squad 
• Vampire Girl vs. Frankenstein Girl 
• Tokyo Gore Police

Nishimuralta on ikävä kyllä hyvin vähän ohjattuja nimikkeitä, mutta herra onkin enemmän tunnettu erikois efekteistään ja se kyllä näkyy elokuvia katsellessa.


Yllä mainitut eivät tosiaan ole pikku väelle tarkoitettu, ei vain vähästä - vaan suuremmasta - määrästä epäilyttävästä sisällöstä. Materiaali saattaa muutenkin olla melko mautonta joidenkin, lähes kaikkien niiden mielestä jotka eivät juuri pidä kauhusta. Mutta nämä elokuvat kuten monet muut b-luokan tavara ovatkin yleensä "harrastajien" mieleen. 


Taidankin seuraavaksi mennä työstämään Helldriverin koostetta mini arvosteluineen, jonka jälkeen pitäisi kirjoittaa jotain Samurai Princess nimikkeestä, jonka ohjannut Kengo Kaji on ollut vain Tokyo Gore Policen parissa eräänä kirjoittajana. Pieneltä porukalta saa kuin saakin kaikkea ylös ja esiin, kun kaikilla kulkee ajatukset ja mielikuvitukset niin hyvin samaan suuntaan, joista allekirjoittanut pitää ja kiittää!

Exp - Drinks: Taj Mahal & Lancaster Bomber

High and Mighty olut tulikin sitten ohitettua, koska paikallinen ruokakauppa ei sellaista osannut sisäistää import valikoimaansa, taikka itselle tuli huono tuuri ajallisesti (katsotaan, jos ensikerralla olisi parempi tuuri). Sen sijaan käsi kurkosi Lancaster Bomberiin - vaikkakin se nautittiin aikoija sitten, mutta maku jäi mieleen aika hyvin. Sen sijaan onkin vuorossa kaksois vertailu Bomberin ja juuri ostetun Intiasta kotoisin olevan Taj Mahal premium laagerin kanssa. Taj Mahal sikäli häiritsee, koska etiketti mainostaa liikaa oman kotimaansa erästä turistikohdetta...

Taj Mahal 4,5%, 330ml
Kotoisin: Intia

Panimo: Bombay Breweries Ltd

Taj Mahal on hieno kokemus, varsinkin kun puhutaan Intian oluesta - maasta josta en olisi kuvitellut koskaan kokeilevani mitään olueen liittyvää, pikemminkin muita nautinnollisia juomia. Jos on Singhan premium laageriin luottamista, niin voisin melkein vannoa, että itämaista saa erittäin loistokasta tavaraa, vaikka ei pääse lähellekään kotimaista tavaraa (voittaa tosin Lapin Kullan mennen tullen). Syyksi voisin ehkä mainita, että maku vaikuttaa paljon rikkaammalta. Taj Mahal ei tosiaan ole kauhean maltaista, ei kovin vahvaa, johon olen hieman tottunut. Mutta rikas maku tosiaan antaa suuret plussat tälle merkille mennen tullen, eikä hintakaan ollut luita särkevää laatua, jos katsotaan 100ml vajaa euroa kohden.

Lancaster Bomber 4,4%, 500ml 

Kotoisin:  Iso-Britannia

Panimo: Daniel Thwaites Plc

Mitä nyt ulkomuistista muistan kyseisestä merkistä, niin melko tuttuun brittiläiseen makuun, melko tumma ja vahvan makuinen tapaus ei oikein omaan mieleen iskenyt tahdotulla tavalla. Bomber ei kuitenkaan ollut liian maltainen, jolloin maku olisi mennyt lähinnä viemäristä alas alta aikayksikön. Brittiläisissä oluissa mennään jo lähelle tummaa olutta, ellei sitten jo olla tummissa, sen verta tullut testattua enemmän Saksalaista ja lähimaitten tuotantoa, jotta niiden maku on jäänyt paremmin mieleen (eikös se parempi maku yleensä näin tee?). Mutta onneksi tämä ei tosiaan ole pahimpia nimiä kyseisestä maasta, mutta ei näitä suostu nauttimaan kuin kerran kuukaudessa.

Lopuksi

Taj Mahal on tosiaan hieno kokemus kyseisestä suunnasta, ja nostattaa kiinnostuksen itämaisiin oluihin enemmän. Suosittelen, eritoten hyvin pihvin kanssa nautittavaksi (jonka itse nautein aivan liian aikaisin). Bomber taasen ei ollut täysin loistava kokemus, mutta antoi pientä muistutusta brittiläisestä makumaailmasta. Suosittelen, jos vahvat ja/tai tummat juomat ovat mieleen. 

Taj Mahal: 5/5

Lancaster Bomber: 3/5

Seuraavaksi: High and Mighty